Esa Illi: Toiset tytöt ***½
Niin eri ikäluokkaa ja aikakautta koskeva elokuva ja tarina neljästä nuoresta naisesta tai tytöstä - miten vaan kypsenee vain vähitellen mielessäni. Osasyy on ainakin minun katsomani version käsittämättömän huono äänitys.
Lopulta olen päättynyt pitämään elokuvasta ja sen hahmoista. Kaikki olivat paitsi tarpeeksi yllätyksellisiä, vaan silti uskottavia hahmoja, perustuihan tarina todellisten henkilöiden päiväkirjohin. Suosikkini olon raskaaksi tuleva - olikohan Taru, jota esitti Tiina Lommi. Tuntui että hän oli kokonaisena tai kokonaan mukana tarinassaan. Eikä sen paremmin elokuvan miehiä ja naisten vanhempiakaan voi muuta kuin kiittää.
Elokuvan bileet ja vauhti ovat ikäiselleni turhaa kamaa, mutta toisaalta panevat ajattelemaan muutosta ja sen vauhdista - matkasta tangosukupolven joko tai -asetelmasta rokkisukupolven sekä että -ajatteluun - lievästi sanoen yksinkertaisttuna
rr Kirjoituksesi sai meidät kun katsomaan tä!on elokuvan ja pidin siitä. Elokuvan kokemiseen vaikuttaa uskoakseni iän lisäksi sukupuoli. Aika paljon samanlaisen koin tuon vaiheen omassa elämässäni 1960-luvun lopulla; rajua irtiottoa kotipiiristä, viiniä, poikaystäviä ja koheltamista. Olin ollut luokkani nuorin, kiusattiin, mutta itsepäinen tyttö. Luokallejäännin myötä nousin porukkaan, jollaista
VastaaPoistasuurin piirtein elokuvankin tytöt edustivat. Huomattavaa on, että toisin kuin tytöt kulkivat (ehkä edelleenkin) pareittain, tässä oli neljän porukka. Uusi aika näkyi eniten vanhemmissa. Jos joku heistä olikin välinpitämätön, eivät tytöt eläneet ahdistavan kurin alla toisin kuin esim. minä ja useimmat muut sodan kokeneiden vanhempien lapset. Tatu oli minustakin samastuttabin.
Kiitos taas henkilökohtaistakin sisältävästä kommentista
PoistaMinun koulunkäyntini on ollut pääasiassa kilttiä ja tottelevaista. Tosin sitten lukion eka luokalla meille tuli yksi uusi tyttö, joka oli jäänyt luokalle. Ja hänen kanssa aloin viattomasti seurustella. Sitten ehkä viimeisellä luokalla aloin käydä tansseissa ja hiukan villiinnyin. Vaihdoin kaksi tai ehä kolmekin kertaa tyttöystävää. Jossain vanhojen tansseissa toki tanssin legendaarisen ruotsin opettajamme Karin Miettisen kanssa kehruuvalssia.
Mutta en osaa kuvitella että vuonna 1961, jolloin kirjoitimme ylioppilaaksi, että kukaan luokkamme tytöist tai pojistakaan harrasti jotain vastaavaa kuin elokuvan nuoret. Toki voin olla väärässä tai kateellinen. Elokuvassa oli mainiointa että tytöt oppivat pitämään puoliaan. Lisäisin vielä tuohon tangosukupolven ajatteluu osin mustavalkoisen ja rockisukupolven sateenkaaren värit