Anna Eriksson: W (2022) ****
 |
| Onko tässä Iida Rauma ? |
Nyt on taas pakko jättää yksi tähti antamatta - ehkä useampikin - kun en läheskään kaikkea ymmärtänyt enkä kaikesta pitänyt. Mutta tulevat keskustelut voivat auttaa lisätähtiä.
No, synkkään systeemiinsä käpertyvä Madame Eurooppa ja keinotekoinen, munaton Kiina rakastelevat ja rimpuilevat muka vapaan Kiinan ja sidotun Euroopan valtapelissä. Ainakin Eurooppa häviää, tiedä sitten Kiinasta. Välillä haaveillaan tai muistellaan vallankumouksia ja soitetaan jopa Marseljeesia. Kai elokuva jonkinlainen dystopia on.
Yhtenä sairaanhoitajana kipuilee arvostamani Iida Rauma. Niinpä väkisin tulee mieleen Finlandia- voittajansa Hävitys. Tapauskertomus. Siinähän tuhoutumassa ovat ensin nuoret, tiedostavat naiset, sitten porvarien ja grynderien hallitsema Turku ja lopulta koko kapitalistinen maailma. Tai ainakin vihjataan vahvasti, että tätä menoa niin tulee käymään. On kirjassa mukana yksi viisas mieskin, Raunistulassa asuva nikotinisti, vanhempi historianopettaja. Onko hän sukua elokuvan vanhemmalle, ulkopuoliselle miehelle, mietin. Elokuva on hidastempoinen, joskus kiusaavan häiritsevä. Tosin lähikuvat kasvoista ovat koskettavia ja kertovia.
Anna Eriksson on myös Turun Sanomien pääkirjoitussivun kolumnisti, mutta kovin harvoin hänen tekstejään saa lukea. Syytä tähänkin mietin, mutta odotan seuraavaa Erikssonia, jota lehden taidokas kirjoittaja Kari Salminen kutsuu "viimeiseksi" avantgardiksi.
rr: Luin ennakkotekstit ja kun elokuva tuli myöhään, päätin etten katso. Jonkin verran katsoin alkua, mutta jätin siihen. Olen ehkä sivistymätön surkimus, mutta se ei haittaa minua.
VastaaPoistaNiinpä - vähän itsekin katsoin "sivistysvelvollisuudesta". Yritin pysyä kuitenkin "tunne ja muisto" asteikolla. mUtta odota ns. yhteiskuntanäkemyksellisiä kommentteja elokuvasta.
PoistaM-elokuvaa en ole nähnyt.
Luen kuitenkin A.E.:n kolumnit, jos TS niitä vielä saa/julkaisee
hyvä leo! tähtiä enemmän kuin lehdissä, katsomiskokemuksesi ja mielikuvituksesi
VastaaPoistayhdistellä asioita näkyy selvästi. itselleni tuli elokuvasta ensin mieleen o-t räihälän
mainio finlandiavoittaja Miksi nykymusiikki on vaikeaa. siinä kritisoidaan ymmärryspuhetta,
pitää vain kuunnella ääniä, harjaantua ja nauttia. saariahon musiikki on mulle sitä.
toiseksi tuli mieleen kiasma ja muut nykytaidemuseot: useimmiten en ole "ymmärtänyt"
mitään silti osa teoksista on puhutellut kuin W. kolmanneksi tuli mieleen miki liukkonen.
hänen "päättömät" kirjansa kuulemma yrittävät rikkoa tarinallisuuden kaavaa koko yhteis-
kunnassa ja viedä sinne, mistä emme vielä tiedä.
Kiitos - en seuraa niin paljon kuin rm kulttuuria, mutta sama kokemus sellaisesta, mistä ei ymmärrä oikein mitään, voi nauttia, ja ne voivat putkahtaa jonkin helpommin ymmärettävän, vaikka sanomalehti- tai muun mediajutun tai vaikkapa kapakkakeskustelun yhteydessä esiin - kirkastua ja konkretisoitua. Ja silläkin on merkitystä että olen kuunnellut, nähnyt ja jopa keskustellut Iida Rauman kanssa muutaman sanan livenä
VastaaPoistaKatsoin tänään Anna Erikssonin elokuvan W.Annan elokuvalle täydet kaksi tähteä.Ensimmäinen tähti tulee ranskan kielestä ja toinen siitä että jouluna elokuvaa voi suositella itsemurhaa hautovalle ranteet auki aikovalle.Siis mielummin dissaan elokuvan ja tilalle kirjallista dystopiaa.Turkulaisen Heikki Holmarannan Tuhkan perilliset on oiva valinta jos ajattelit elää vielä joulun jälkeen.HMMM.Kenties Anna Eriksson on "viimeinen avantgardi" Kari Salmista lainaten.Makuja on monenlaisia kuin ruokia joulupöydässä.W:stä en pitänyt mutta tulipahan katsottua.Hyvää joulua kaikille! T.taina
VastaaPoistaMietin taas kotonakin W:tä. Jotenkin tulee mieleen, että Eriksson tarkoittaa, että pahimmillaan tämä eurooppalainenkin yhteiskuntajarjestys on niin jäykkä ja pedanttinen, että se rajoittaa ihmisten vapautta ajatella itsenäisesti.
PoistaLuen Liza Marklundin Tukhomaan sijoittuvaa dekkari Livstid (Elinkautinen). Siinä kuvataan yksityiskohtaiseksi esim. sitä, miten tiukasti säädeltyä on päästä vankilaan katsomaan sinne tuomittua, ja miten elämässä on vaikka kuinka paljon ihmisen itse rakentamia rajoituksia ja kieltoja.
Eli systeemi on mennyt jo ihmsten päähän, joka säättelee jo itse ajatuksiaan ja tekojaan ilman systeemissä vallitsevia ulkoisia pakotteita ja siten rakentaa omaa ja systeemin tuhoa