Milos Forman: Vaaleaverikön rakkaus (1965) ****½
 |
Milos Forman: Vaaleaverikön rakkaus (1965) ****½
Sain aamulla viestin ystävältäni, että tänään su 16.6. tulee televisiosta hänen nuoruutensa kohokohta Aki Kaurismäen Calamari unioni, hänen nuoruutensa kohokohta. Itse puolestani kerroin eilen jälkikasvulleni, että otsikon tsekkielokuva on yksi minun nuoruuteni helmi.
Se piikittelee osuvasti ja pienieleisesti suunnitelmatalouden omituisia seurauksia. Pikkukaupungissa naiset valmistavat kenkiä, mutta miehiä ei siellä ole kuin sotilasjunalla tuotuja reserviläisiä.
16-vuotias Andula ei vanhoista parroista välitä, ja orkesterin pianisti puhuu tytön ympäri sänkyseuraksi.
Andulan viaton rakkaus saa hänet hakeutumaan Mildan kotiin tämän vanhempien luo. Seuraa toistaan mainiompia moraalikeskusteluja sekä yhden, kahden ja kolmen ihmisen sänkykohtauksia.
Ei ole elokuvassa varsinaisia voittajia tai häviäjiä, ei sankareita eikä luusereita. Itse varsin pitkään työläisperheen kilttinä mammanpoikana varttuneena elokuvassa on jotain yhtä aikaa kipeästi ja haikeasti tuttua.
Ennen Prahan kevättä 1968 ohjaaja teki vielä hykerryttävän parodian palokunnan juhlista nimellä Palaa, palaa ja myöhemmin Yhdysvalloissa mm. Yksi lensi yli käenpesän.
rr Tämä oli huikean hieno elokuva. Tuntuu, että kaikki kerronnan keinot olivat tässä käytössä. Erityisesti elän pääosan tytön kautta, mutta samalla myös Formanin yhteiskuntakuvaus puri. Sekä arkipäivän huumori, että terävä ironia purivat.
VastaaPoistaKiitos rr. Yritän palauttaa mielee miksi silloin nuorena tämä elokuvajäi vahvasti mieleen. Nyt avautui uusia, mielestäni herempiä mielialoja. Luin jostakin että ohjaaja oli jollski Prahan silloista nähnyt nuoren naisen, melkein tytön, joka oli matkalla nuoren miehen kotiin rakastuttuaan tähän jokin aika sitten kotipaikkakunnallaan.
PoistaPraha on jotenkin tärkeä kaupunki. Olen saanut pelata siellä koripalloa pelikaverini minulle kaksi numeroa liian pienillä tosuuilla, ja toisen pelikaverin kanssa kävin ensimmäisen kerran entisellä natsien ylläpitämällä keskitysleirillä. Joskus vuosituhannen vaihteessa kuuntelimme elämänkumppanini Marjan kanssa kuuntelimme siellä Bedrich Smetanan sinfonista runoa Isänmaani ja sen toista osaa Vltava (Moldau) . Toki myös U Fleku on tuttu
Katsoitko ennen elokuvaa ohjelman, jossa oli puhetta Formanista ja hänen haastattelussa. Se oli hykerryttävä, rehevä ja samalla terävä kuin mikä. Praha on meidän ensimmäinen Eurooppa-kaupunkimme, josta tunnelmat ja muistot tuntuvat vieläkin tuoreita.
PoistaEn katsonut, täytyypi etsiä Areenasta, Hänen vanhempansahan kuolivat molemmat Auschwitchissä
Poista