Dokumentti pikkukapungeista: Tammisaari (2019) ****

 

Niinpä - Tammisaarta - Ruotsin aikoinaan pienintä kaupunkia ei enää itsenäisenä ja Ekenäs -nimisenaole. Se on osa Raaseporia. En oikein tiedä miten suhtautuisin Tammisaaren häviämiseen.

Joka tauksessa aikoinaan noin sadan asukkaan Tammisaaren lisäksi Kustaa Vaasa perusti Helsingin, minne hän pakotti mm. osia Rauman, Ulvilan ja Porvoon asukkaista muuttamaan: Ilmankos Tammisaari ei ole nykyään Suomen pääkaupunki.

Minulle Tammisaari on toisella tavalla traagisen tuttu. Äiitini vanhin, vuonna 1900 syntynyt veli joutui kansalaissodan aikana paikallisten paraistelaisten valkoisten puhutteluun. He yrittivät pakottaa hänet valkoisten riveihin. Joka tapauksessa tämä kieltäytyi, mutta toimenpiteitten seurauksena joutui punaisten vankilaan Tammisaareen. Kokemuksesta seurauksena hän jotenkin hajosi mieleltään. Selvisi Tammisaaresta elävänä vankilasta ja vietti loppuelämänsä Paraisten kunnalliskodissa. Ei enää uskaltanut perheemmekään mukana kulkea kauas Paraisilta, kunnes sairastui ja hänet kuljetettiin Tammisaaren sairaalaan. Silloin oli lähellä, ettei 85 - prosenttinen näköinvalidi, veljeään 14 vuotta nuorempi äitini seonnut tuosta ajattelemattomuudesta.

Dokumentti kertoo toki punaisten vankilastakin ja sotien seurauksista, se kertoo tasapainoisesti, liikoja kehumatta historiaa, se kertoo merestä ja säilyneistä ja kunnostetuista rakennuksista, Knipanista, missä olen kerran syönyt herkkuja. Mutta Helen Schjerfbeckistä, entisen asuinpaikkani Hyvinkään taidemaalarista, vaikka hän asui Tammisaaressa pitkälti toistakymmentä vuotta ja hänen teoksiaan on paikallisessa taidemuseossa