Jaakko Pakkasvirta: Kesäkapina (1970)

 

Nyt taitaa tulla pelkkää nostalgiaa. Ensinnäkin tyttäreni nimi on Elina, osin Täällä Pohjantähden alla Kivivuoren Elina mukaan. Hänestä tuli sitten Akseli Koskelan puoliso, ja häntä esitti Edvin Laineen samannimisessä elokuvassa Titta Karakorpi. Kesäkapinassa Titta on malliksi ja mainosten luoman kulutuspakon väline - ja lopulta myös uhri. Kuluttaminen kun liittyy omistamiseen ja kun ihmissuhteissakin hänet omistetaan, niin ensin hänestä tulee uhri ja sitten oivan pikkuveljensä (Hannu Oravisto) opastamana.

Mainosten kritisointi on aina kuulunut haasteisiini. Kun entisen Kirjatyöntekijöitten liiton kursseilla puhuin opettajana teemasta, sain väliaikaisen kiellon liito ylätasolta opettaa heidän kursseillaan. Liiton jäsenistähän suurin osa oli kirjapainoissa yms. töissä.

Postiluukussamme on jo yli 30 vuotta lukenut Ei mainoksia ja puoli tosissani olen ehdottanut paikallislehdille, että voisin maksaa vaikka hiukan enemmän tilauksesta, jos saisin lehden ilman mainoksia. Mainosrahoitteisten televisio- tai radiokanavien ohjelmat  loistavat poissaoloillaan mediakulutuksissani.

No olihan elokuva vanhanaikainen. Joku sanoisi asenteellinen, mutta miksei yhtä hyvin selvästi kantaaottava. Toki mainonta on jatkanut vaikutusvaltaansa. Kapakkatietokilpailuissakin pärjäisi kuulemma paremmin kun seuraisi mainoksia..

Risto Jarvan rakastettu Eija Pokkinen on Kesäkapinassa omalla nimellään omassa ammatissaan eli valokuvamallina. Jarva kuoli liikenneonnettomuudessa Jäniksen vuoden mediaensi-illan jälkeen matkalla rakkansa luo. Jarva oli kuulemma niin hyväntuulinen elokuvan saamasta vastaanotosta, että istui poikkeuksellisesti taksin etupenkillä. Pokkinen esitti nimiroolia myös Pakkasvirran elokuvassa Vihreä leski.

Jatkan tekstiä nyt kun sen saattoi katsoa taas uudelleen. 

Jotenkin tulee mieleen äsken käydyt presidentin vaalit elokuvan mainosvastaisuudesta. Ainakin paikallisaviisissani sai "nauttia" eniten lopulta niukasti valituksi tulleen Stubbin isokokoisista mainoksista jatkuvasti vaihtelevien tekstien saattelemana. Väkisinkin tulee mieleen vaalien mainontahistoria. 

Elokuvan ilmestymisaikana esim. niin valtakunnalliset  Suomen Sosialidemokraatti ja Kansan Uutiset vielä ilmestyivät muistaakseni ainakin viisipäiväisinä, samoin Turussa Turun Päivälehti (sd) ja ehkä Uusi Päiväkin (SKDL/SKP) . Anteeksi mahdollinen epätarkkuus.

Mainittakoon, että vuoden 1966 eduskuntavaaleissa parlamenttiin valittiin vasemmistoenemmistö ja äänestysprosentti oli vaatimattomasti 84,9., kun se viime keväänä (2023) oli 71,9 ja tulos hieman erilainen. Mainostelevisioiden ja - radioitten kanavatkin ja varsinkin some olivat tuossa välissä napanneet tilaa ja energiaa niin äänestäneiden kuin ilmeisesti äänestämättä jättäneidenkin aivoihin.

Elokuva ei suoraan käsittele vaaleja, mutta toki hyvinkin vahvasti ihmisten kokemusten taustan valtarakenteita.

Vielä jatkoa - mainittakoon, että tunnetut elokuvakriitikot Sakari Toiviainen ja ja Pentti Lumirae kehuivat kilpaa elokuvaa.