Agnes Varda: Kuin taivaan lintu (1985) ****

Mona ( Sandrine Bonnaire)

 

Sanojen merkityksistä kiinnostunut kolmikko katseli yhdessä lauantai-iltana elokuvan. Sen alkuperäinen ranskankielinimi on Sans toit ni loi, joka voisi kääntyä vaikka muotoon Suojaton ja laiton. Englanniksi se vääntyy muotoon Vagabond, johon parhaiten osunee käännös Irtolainen. Mutta myös ranskan vagabond  tarkoittaa kulkuria tai irtolaista. Pääasia että on englantia, laajempi levikki ehkä kiikarissa. Ja sitten suomeksi Kuin taivaan lintu. Siihen käsitteeseen suomen kielessä liitetään usein vapaus, siis linnuille jotka suuren osan elämästään hakevat ravintoa itselleen ja pesueelleen.


Elokuvan irtolaisen, kulkurin tai vaikkapa asunnottoman Monan vapaus taas on niin totaalista, että hän ajautuu yhteiskunnan ulkopuolelle ja jopa sitä vastaan. Hän varastaa, käyttää miesystävänsä huumeet, pummaa, ei tee mitään työtä eikä välitä kanssaihmisistään kuin pienen aikaa saadakseen ruokaa tai katon päänsä päälle.


Elokuva alkaa siitä kun paikallinen maanviljelijä löytää Monan kuolleena ja osin jäätyneenä ojan pohjalta. Tarina taas etene niin että käydään läpi kaikki ne ihmiset ja tapahtumat, jotka Mona jotenkin merkitsevästi on tavannut ennen kohtalokasta kuolemaansa. Poliisin mukaan hänessä ei ole väkivaltaiseen kuolemaan liittyviä merkkejä.


Katsojien kohtaloksi taas tulee elokuvan jälkeen pakollinen puolituntinen miettiä Monan toimintaa eettiseltä kannalta. Mihin totaalisen vapauden tavoittelu johtaa. Syitä ei etsitä lapsuudesta eikä hirveästi yhteiskunnastakaan, toki nuori, yksin kulkeva ja vapaa - likainenkin - irtolainen on myös helposti erilaisten miesten kiinnostuksen kohde monessa mielessä. Myös naisten keskinäiset suhteet ovat paljon puhuvia. - Erityiseksi mielenkiinnon kohteeksi nousee plataanipuitten kohtalo.


Elokuvan voi vuokrata Viaplayltä

Kommentit

  1. Hauska spekulointi elokuvan nimestä eri kielillä :)

    VastaaPoista
  2. Itse tykkäsin erityisesti elokuvan autenttisista kuvauspaikoista ja ihmisistä. Veikkaan, että ne ovat aika lailla "kadonnutta Ranskaa". Autioitunut huvila on upea kuvauspaikka. Vanhan naisen ja Monan kohtaaminen viinilasillisien äärellä on hulvattoman hauska.

    Mona on moniulotteinen henkilö, hän on aktiivinen toimija, eikä surkuteltava uhri, mutta toisaalta elokuva näyttää realistisesti, miten karulla tavalla miehinen maailma kohtelee häntä. Häntä kohtaan voi yhdessä kohtaa tuntea sympatiaa ja toisessa kohtaa ärsytystä. Myös elokuvan palapelimäinen rakenne jättää katsojalle paljon tulkinnanvaraa.

    VastaaPoista
  3. Kiitos nimi- ym. kommentista.
    Ehkä tekstistäni saattoi jäädä kuva, että kritisoin enemmän kuin symppasin Monaa. Kyllä Monan vapaus väkisinkin herättää kunniotusta maailmassa, missä länsimainenkin ihminen on enemmänkin markkinatalouden/kapitalismin ja kulttuurin tuote kuin kuvittelemansa itsenäinen ihminen.
    Mona ja vanhempi nainen joivat toki "elokuvakonjakkia". Ilmankos meni niin nopeasti päähän.
    Vielä. Aika pitkään pidin mahdollisena, että Mona murhattiin. Niinhän monissa elokuvissa nykyään käy. Se alkaa kun nuori nainen löydetään kuolleena, ja sitten selvitetään, kuka oli murhaaja ja miksi.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti