Jatkettu blogiteksti Filippo Meneghetti: Yhdessä (2019) ****½

Mado ja Nina

 

Nyt on taas vaikea löytää lämpimiä ja osuvia sanoja kahden noin 70 vuotiaan naisen rakkaudesta.

Elokuvan nimi on osuva. Nina ja Mado ovat viettäneet yhteistä elämää jo vuosikymmeniä, kunnes Madon aivoinfarkti on jättää Ninan kokonaan Madon elämän ulkopuolelle. Mado ei ole uskaltanut kertoa lapsilleen suhteesta, ja Nina joutuu keksimään ties minkälaisia temppuja päästääkseen lähelle kumppaniaan.


Vasta vähitellen Madon tyttärelle Annelle selviää äitinsä elämän todellisuus. Ensin se loukkaa ja hän raivostuu Ninalle ja Mado sijoitetaan hoivakotiin, missä hänen kuntonsa vain heikkenee. Nina saa kuitenkin selville hoitopaikan.


Elokuva elää vaativien, mutta vahvojen naisten enemmänkin kehon kielen kuin sanojen voimalla.

Minua ainakin välillä ahdisti, välillä liikutti, itkettikin. Pelkäsin, että tarina päättyy surullisesti, ja toivoin että onnellisesti.


Elokuva täyttää kirkkaasti Bechdelin testin, jonka kolmannen kriteerin mukaan kaksi naista puhuu keskenään muustakin kuin miehistä.


Katsoin uudestaan lopun elokuvasta 5.7.2023. Aloin miettiä tuota, että ihminen muuttuu toiselle ihmiselle yhteiskunnan silmissä ei miksikään, tai hänellä ei ole mitään oikeuksia päästä tämän lähelle. Näinhän tytär Anne raivoissaan yrittää tehdä. Ehkä tämän kauniin elokuvan opetus on kuitenkin tosiasioitten kertominen ja parempi myöhään kuin liian myöhään. Niin - miten elokuva päättyi? Ehkä Anne lopulta sanoi jotain, jonka perusteella uskaltaa toivoa.


Ajattelen myös omaa tilannettani. Olen elänyt naisen kanssa parisuhteessa noin 30 vuotta, mutta emme ole koskaan olleet naimisissa. Onneksi kaikki on ollut avointa ja kaikkien sukulaisten yms. tiedossa ja kumppanini on laatinut aikoinaan hoitotahdon, missä minut on mainittu yhtenä lähiomaisena. En toisaalta osaa ajatella, että minut jostakin tärkeästä sivuutettaisiin ja toisaalta voin kuolla ennen kuin kumppanini. Hän puolestaan on sairastunut vakavaan muistisairauteen, eikä siis pysty pitämään puoliaan tai sanomaan näkemystään, jos jotain riitaa syntyisi.

Kommentit

  1. Tämä menee nyt vähän sivuun itse asiasta, mutta Helsingin Sanomissa oli juuri (5.7.) juttua tässäkin blogissa usein mainitusta Bechdelin testistä. Yhdysvaltalaisen sarjakuvataiteilijan Alison Bechdelin mukaan testi oli kuulemma tarkoitettu vitsiksi. Toimittaja Jutta Sarhimaa viittaa Guardianin juttuun, jossa Bechdel kertoo, ettei tarkoittanut sääntöä miksikään oikeaksi mittariksi. Se ei sitä paitsi ollut edes Bechdelin itsensä keksimä vaan hänen ystävänsä Liz Wallacen.
    PS Voihan sitä "testiä" silti soveltaa puolivakavissaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiesin tuon taustan "epätieteellisayyden". Mutta usein huumorissakin on jotain osuvaa

      Poista

Lähetä kommentti