David Lynch: Blue velvet (1986) *****

Frank ja  Dorothy

 

Jospa annan täydet viisi tähteä. Olen varmaan puoli vuotta haaveillut elokuvan katsomisesta uudestaan, siis varsin pitkän ajankuluttua.

Palaan vuoteen 1961. Kirjoitin silloin ylioppilaaksi. Englannin käännöskoe oli käsittämättömän vaikea, ja sitä varmaan arvosteltiin ns. suhteellisen arvostelutavan mukaan. Tekstissä oli esim. sana "velvet", jota monikaan ei varmaan osannut suomentaa. Mutta niinpä minäkin sain cumun, vaikka absoluuttisen arvostelun mukaan olisin ansainnut ehkä improbatur plussan.

Nyt katselin kaksituntisen elokuvan suoratoistosta (Google, Youtube). Iloinen yllätys oli, että katsomassani versiossa ei olut suomenkielistä tekstitystä. Se mahdollisti kerrankin englanninkielellä laulettujen upeitten laulujen sanojen ymmärtämisen ja osuvuuden elokuvan sanomaan.

Elokuva kertoo amerikkalaisesta pikkukaupungista. Siellä kohtaavat lähes täydellinen viattomuus, Sandy ja pahuuden ruumillistuma Frank. Takana on selvittämätön rikos, jonka uhrina on Dorothy. En voi olla muistelematta että hän on ruotsalaisen Ingrid Bergmanin ja italialaisohjaaja Robert Rosselinin tytär Isabella Rosselini.

Elokuvassa on seksiä ja väkivaltaa. Jälkimäistä inhoan, mutta sopikoon se osana täydellistä vääryyttä ja pahuutta, mitä Dennis Hopper Frankina upeasti esittää.

Kerrankin suostuin antamaan tähtiä enemmän kuin mitä pidin elokuvasta. Kysymys oli pitkäaikaisesta toiveesta nähdä kaivelemaan jäänyt elokuva

Ingrid Bergman


Kuva kuuluisi itse asiassa kommenttivastaukseeni