Paolo ja Vittorio Paviani: Tähtikirkas yö (1980) ***½
Elokuvan historiallista symboliikkaa
Sen verran jo olen elokuvienkin ansiosta oppinut toisen maailmansodan vastakkainasetteluista, että pysyin jotenkin kärryillä asetelmista. Toki sekään, mistä kukin haki itselleen turvaa tai puolensa ei näyttänyt pitävän paikkansa. Luullut ystävä olikin kenties vihollinen. Siltä näytti ainakin kuusivuotiaan tytön näkökulmasta, mistä pitkälle elokuvassa edetään.
Elokuvan ohjaajaveljesten omat kokemukset ovat neorealistisen fiktion pohjana. Tarina etenee sotatilanteen etenemisen myötä. Muutama valaiseva takauma tuo ymmärrystä yksilöiden valintoihin, ja vaikuttaa että raaka ja epäinhimillinen sotatilanne riisuvat ihmisistä moraalin ja ihmisyyden. Siitä huolimatta en jaksa hyväksyä sellaista toisen ihmisen tappamista ihan läheltä ties kuinka monta kertaa. Aina en ollut varma edes, kuka ampui kenet saatikka miksi. Se vie ainakin yhden tähden.
Elokuvaan on lisätty "jälkiviisaus" siitä, miten elokuvan kuusi vuotias tyttö aikuisena äitinä muistelee kokemuksiaan
Katsoimme toisen R:n kanssa tämän 80-luku alkupuolella. Mitään en muistanut ja sekoitin se toiseen Taviani-filmiin. Ulkopuoliset viholliset, italialaiset fasistit ja kotoaan pakenevat tavalliset italialaiset todella mietityttävät hetkellisesti. Vaikeampaa on kyllä, kun kuuntelee Ukrainan tilanteesta ja esim. lukiessa erinomaista ukrainalaisia romaania Harmaat mehiläiset. Pidin Tähtikirkkaasta yöstä paljon, ihmisten aidompi minuus paljastui, julman läheltä ampumisen rinnalla näkyi välillä armeliaita tekoja. Elokuva kertoo mielestäni, että on rakkautta ja hyvyyttä, mutta sota on aina paha ja tuhoava.
VastaaPoistaNiinpä - on mahdollisuus hyvään ja uhka pahaan, Ja ystävyys ja vihollisuus voivat sodan armottomassa todellisuudessa vaihtaaa puolta.
Poista