Chang-dong Lee: Burning (2018) ***
 |
| Hongsu, Haemi ja Ben |
Vastakkainasettelun aika ei totta vie ole ohi ainakaan Etelä-Koreassa. Tulee mieleen vanhat kotimaiset, missä vastakkain ovat viaton, yksinkertainen maaseutu ja syntinen, epäluotettava kaupunki. Edellistä edustaa pientä tilaansa hoitava ja kirjailijan urasta haaveileva Jongsu ja jälkimmäistä ties mistä salaperäisestä rahansa saanut Ben. Sattumoisin Jongsun kodista näkee Pohjois-Korean vuorille, kun taas Ben asuu hulppeasti Soulissa, missä tämän modernit ystävät pilkkaavat kiinalaisia.
Vastakkainasettelu jatkuu kolmiodraamana, kun Jongsun rakastama Haemi tuo Afrikan matkalta tuliaiseksi Benin. Jonkin aikaa kolmikon ystävyys jatkuu, mutta kun Haemi katoaa, on Hongsu varma, kuka on katoamisen takana. Hongsun teoille annetaan tavallaan isältä peritty ominaisuus, ei lopulta pysty hillitsemään itseään. Hän ei saa myöskään selvää vastausta lapsuuden tapahtumiensa aukoista.
Katsojan sympatiat - tai ainakin minun - ovat Hongsun puolella, ja siksipä pidän elokuvan loppua melko epäuskottavana.
Nairobin lentokentän kaaoksestakin elokuvassa kerrotaan. Se taas on minulle uskottavaa, kun olen siellä vastikään umpisuolileikkauksesta selvinneen tyttäreni kanssa koneeseen pääsyä odottanut.
Katsoin jo sen aiemmin ja minustakin siinä oli paljon epäuskottavaa mutta jos sitä vähän lyhentäis ja leikkaisi kaikki tyhjät pois niin voisi auttaa?
VastaaPoistaSe epäuskottavuus saattaa joskus tulla siitä, ettei itse tykkää elokuvan ratkaisuista tai ei ymmärrä niitä. Nyt minua hämäsi myös, että usein ei tiennyt mikä saattoi olla jonkun päähenkilön harhakuvitelmia.
PoistaBotsvana ja busmannit lämmittivät afrikkafanin mieltä.
Olen Murakamin kirjojen ystävä, joten katsoin elokuvan jo siitä syystä. Nimi oli monimerkityksinen ja palokohtaukset hienoja takaumineen. Hänen novelliaanhan on käytetty käsikirjoituksen pohjana, tosin melko vapaasti. Loppuratkaisu mietitytti: pitikö sen tapahtua, jotta saamattoman oloinen, kirjailijan urasta haaveileva Jongsu saisi aineksia kirjaansa. Lopussahan hän naputteli konettaan tarmokkaasti. Vai oliko kaikki se (jota en tässä paljasta) vain hänen mielikuvituksensa tuotetta? Ja mitä tapahtui Haemille? Oliko hän paossa velkojiaan, vai... Ja miksiköhän korealaisissa leffoissa on niin usein raakaa väkivaltaa?
VastaaPoistaMietin pitäisikö minun mainita tuo Murakami, mutta en minulla ei ole mitään käsitystä hänestä, niin en. Mutta mukava kun jollekin hän on tuttu ja sitä kautta rikastuttaa että blogia.
PoistaTosiaan, tuo yhteys että raaka loppu olisi hänelle ainesta kirjalleen, joka sekin tuntui joskus vain Hongsun mielikuvitukselta tai täysin epärealistiselta haaveelta, vilahti minunkin mielessäni. Toki hän kirjoitti kauniin puolustuspuheen isälleen. Ja raaka väkivalta ja Haemin kohtalo, mitenkähän ne tai niitten yhteys muuhun novellissa kerrotaan, herättää uteliaisuutta
Novelli on elokuvaa suppeampi, eikä siinä ole väkivaltaa. Nainen vain katoaa, eikä kumpikaan miehistä saa tietää, miksi. Novellin lopussa kirjailija vanhenee; elokuvassa tapahtumien kesto on sen sijaan aika lyhyt.
VastaaPoistaKiitos taas Anonyymille. Minulle jäi erityisesti mieleen kohtaus, missä Ben kertoi suunnilleen näin Hongsull : "Haemi sanoi minulle, että sinä Hongsu, olet loppun asti hänen (Haemin) puolella"
Poista