Benh Zeitlin: Beasts of the Southern Wild (2012) ****

 

Kyllähän tästä elokuvasta on pakko tykätä. Niin lumoavia kuvia 16 mm:n kameralla kuvattuna röttelöistä, luonnosta, joesta, hirviöistä, köyhistä ihmisistä en taida olla koskaan aiemmin nähnyt. Ja kuusivuotiaan Hushpuppyn ja isänsä Winkin suhdekin on niin värikäs moniulotteinen, että hipoo minun mielessäni uskottavuuden rajoja. Vaan ei häiritse, isällä ja tyttärellä on omat elämänviisautensa täydentämässä toisiaan.

Hushpuppyn mielikuvituksen logiikan ja elinolosuhteitten armottoman todellisuuden kohtaaminen eivät avaudu katsojalle turhan helposti, mutta pikkuhiljaa kuitenkin.

Pakko on myös pysähtyä miettimään, mitä ohjaaja haluaa elokuvallaan katsojille kertoa maailman nykymenosta. Silloin voisi kompastua helppoihin, ajankohtaisiin päätelmiin. Toki arvelen ohjaajan yleisesti toimivan moton tavoin: Ajattele maailmanlaajuisesti, toimi paikallisesti.

Minua lumosi todella eniten kuvaus ja luonteva siirtyminen tilanteissa eteenpäin ilman pitkitettyjä sankaritekoja. Veikkaan ja toivonkin , että Hushpuppyn kasvot, ilmeet, teot ja fantasiat tuottavat minulle kauniita unia ja pidentävät sopivasti elämääni.

Kysyn kuten ystäväni: Miksi elokuvan nimeä ei ole suomennettu?

Tänään Yle 2:lta ja Teemalta tulee kaksi elokuvaa, joista on blogiteksti tässä blogissa: Ferench Törökin 1945 ja Dome Karukosken Kielletty hedelmä 

Vielä : Ihjaajan seuraava elokuva on sijoitettu Italiaan ja kertoo Afrikasta tulleista maahanmuuttajista. Tulee mieleen rr:n vertaus Aki Kaurismäkeen, esim, Le Havreen ja Toivon tulla puolen - elokuviin