Fritz Lang: Tohtori Mabuse - ihmishirviö, osat 1 ja2 (1922) ****

 

Nämä tähdet tulevat osin assosiaatiosta tämän päivän keskusteluun tekoälystä. Kummassakin niin tekoälyssä kuin elokuvan teemassa  - on tavallaan kysymyksessä todellisuuden ja virtuaalisen vastaavan suhteesta. Jätän tekoälyn sikseen toteamalla, että näen siinä enemmän uhkia kuin mahdollisuuksia.

Mabuse taas on psykoanalyytikko, hypnotisoija, ulkomuotonsa manipuloija, rahan väärentäjä, korttihuijari,

Mabuse korttihuijarina

ties mikä. Ennen kaikkea ahne ja moraaliton rikollinen, joille toisten ihmisten tuho ei merkitse mitään.

1920 -luvulla valmistuneesta elokuvasta kriitikot analysoivat sen kertovan I maailmansodan turhautuneesta ilmapiiristä kohti 1930 -luvun tapahtumia Saksassa.. Oli miten oli, mutta omiin tunnelmiini.

Musta mykkäelokuva vaatii näyttelijöiltä ilmeikkyyttä, vauhtia ja liikettä, fyysistä taituruutta. Eikä niin sanottu teatraalisuus tai ylinäytteleminen tule mieleenkään ainakaan häiriöinä, pikemminkin nostalgisina nautintoina. Kun lisäksi itse tarina on ajankohtaisesti niin sata vuotta sitten kuin nyt osuva, niin nautinto oli hykerryttävä.

Tosin lopun pitkittynyt asetaistelu vie yhden tähden