Matti Kassila: Vodkaa, komisario Palmu (1969)
 |
| Muistoja YYA -Suomesta |
Muistan kun kauan sitten kirjoittajakurssin vetäjä arvioi kurssitekstiäni araksi ja pyysi palaamaan siihen myöhemmin. Hän päätteli, että tapahtumat olivat minulle liian tuoreita ja sulattamattomia, ja siksi en uskaltanut kirjoittaa vapaasti ja rohkeasti.
Samoin taisi käydä Kassilalle. Suomettuminen ja suhde itänaapuriin olivat pääkaupungissa ja Ylessä jokapäiväistä arkea. Elokuvasta puuttui myös Mika Waltarin elävä käsikirjoitus, ehkä myös hauskuus ja huumori.
Toisaalta pidin elokuvasta, koska se pani muistelemaan omaa suhtautumistani Neuvostoliittoon. Samoihin aikoihin olin muuttanut Hyvinkäälle ja vapautunut ainoan lapsen turvallisesta monopoliasemasta kotona. Erityislastenkodin työn haasteet ja näköalojen avartuminen ajoivat minut myös osallistumaan sekä paikallispolitiikkaan että ammattiyhdistystoimintaan.
Ne muistot tulivat vahvasti mieleen elokuvasta, enkä varmaan kaikkea voinut häpeilemättä muistella.
Suomettumisversio Palmusta. Ei vastaa Waltarin tekstiin perustuvia Palmuja alkuunkaan. Aikaisemmista Palmuista tuttujen päähenkilöiden roolisuoritukset OK, mutta käsikirjoitus asenteineen roskaa.
VastaaPoistaJotakin vastaava omakin arvioni sisältää. Minulla on vain tapana laittaa mukaan jotain peräti subjektiivista, kun tällaisissa kysymyksissä wi mitään puhtaasti objektiivista olekaan
PoistaOK. Makuasioitahan nämä ovat. Peilaamme elokuvia ja kaikkea muutakin maailmankuvaamme vasten.
VastaaPoistaNiin tarkoitin myös että suhtatumiseni itänaapuriin ja sen politiikkaan, suomettumiseen jne. on muuttunut. Ja toisaalta niin että elouvatkin vaikuttavat maailmankuvaani, en osaa katsoa niitä vain viihteenä&
PoistaOn muuttunut ilman muuta. Maailmankuvamme muuttuu jossakin määrin koko ajan saamistamme virikkeistä. - Pidän kuitenkin elokuvaa viihteenä. Jos en viihdy, en katso elokuvaa, vaikka se olisi kuinka ylistettty.
Poista