Rojda Segersöz: Koomikon synty (2019) ****

 

Menestynyt koomikko Jonas Gardell on kirjoittanut kaksikin kirjaa kouluvuosistaan. Ala-asteen viimeiselle eli kuudennelle luokalle ja alkavalle puberteetille sijoittuu elokuvankin otsikon saanut kirja.

Tapahtuma-aika on 1970 luku ja paikka omakotitaloparatiisilähiö Tukholman kupeessa. Tuon vuosikymmenen toimin ns. epäsosiaalisten helsinkiläispoikien poikien vastaanottokodin johtajana.

Silloin ei paljon vielä puhuttu koulukiusaamisesta. Arvelen kuitenkin, että suuri osa työpaikalleni sijoitetuista pojista oli tavalla tai toisella kiusattuja ja pieni vähemmistö kiusaajia.

Koomikon synty on raskasta ja ahdistavaa, mutta ennen kaikkea opettavaa katsottavaa. Tuntuukin, että minun olisi pitänyt nähdä tuo elokuva ennen kuin päädyin tuota vastaanottokotia johtamaan - olisin nähnyt tuhoisien tapahtumien syyt poikien keskinäisen alistamishierarkian seurauksena. Sitä alistamiskierrettä eivät kaikki aikuiset pystyneet katkaisemaan. Omasta, vaikeasta työvuorostaan saattoi selvitä vähemmällä, kun ei puuttunut poikien keskinäiseen valtajärjestelmään. Ja johtajana en niin keskelle tapahtumia useinkaan joutunut.

Ehkäpä Koomikon synty - tarinaankin sopii seuraava. Radiotoimittaja kysyi meiltä, mistä tällainen epäsosiaalisuus, valtahierarkia ja kiusaamiset johtuvat. Kokenut ohjaajamme vastasi suurin piirtein näin: Kun Nixon sopii teollisuuden kanssa asetilauksista ja lupaa että niitä käytetään Vietnamissa, niin jonkin ajan kuluttu vastaanottokotimme poikien hierarkian heikon kiipeää puuhun, ottaa sieltä linnunpoikasen ja katkaisee sen siivet.

Eikä pääse elokuvan koomikko Juha tarinassa vähällä joutuessaan noin viisikymppisenä lopulta kohtaamaan menneisyytensä.