Jouko Aaltonen: Kenen joukoissa seisot (2006)


 

Kun menimme naimisiin 1973 lasteni äidin kanssa, olin ehkä jo SDP:n jäsen, mitä en toki nykyään ole. Saimme takuuvarmasti itseäni oikeistolaisemmilta ystäviltäni häälahjaksi Kristiina Halkolan albumin Täytyy uskaltaa. Itse pidin erityisesti lauluista Ei puolikasta ja Jos rakastat. Ne ovat tietenkin Kaj Chydeniuksen säveltämiä.

Tunsin niihin aikoihin monia tovereita vasemmalta - niin enemmistö- kuin vähemmistökommunisteja, enkä oikein halunnut heitä erotellakaan. Minä varmaan haaveilin yhdestä, yhtenäisestä työväenpuolueesta luettuani Pentti Holapan romaanin Pitkän tien kulkijat, joka ilmestyi samana vuonna, 1976, kuin ensimmäinen lapsemme syntyi.

Ehkä tapahtumat opettivat minulle ensi askeleet myös ulos besser wisserin roolista, mistä toki vieläkin joskus saan kiinni itseni. Hyvinkään ystävyyskaupungissa Kostromassa nautimme ajoin vodkalla höystetystä vieraanvaraisuudesta, mutta keskenämme emme suomalaisryhmänä saaneet ihmisten arkitodellisuuteen tutustua. Sekin muisto, joka ei unohdu

Paljon on riittänyt ajateltavaa omassa käyttäytymisessäni. En ole koskaan osannut ajatella kuten tässä elokuvassa joku vähemmistökommunisti sanoo, että pahin kilpailija vai oliko peräti vihollinen on enemmistöläinen ja revisionisti. Siis niin oli silloin. Nyt on tehty erilaisia "tunnustuksia ja katumusharjoituksia", viimeksi tänä vuonna Lauri Hokkanen julkaisi kirjan Kenen joukoissa seisoin. Ja on minulla vieläkin hyviä ystäviä, jolla on SKP:n jäsenkirja.

Elokuvan muutamat laulut ovat edelleen suosikkejani. Viimeksi kuuntelimme elämänkumppanini kanssa Anu Kaipaisen (1933 - 2009) sanoituksen ja Kiti Neuvosen iki-ihanan tulkinnan Nuoruustangosta. Nuo naiset olen tavannut henkilökohtaisesti, Kaipaisen Oriveden opistolla joskus 1990 -luvulla ja Neuvosen Turussa asuintalomme alan miesten kapakassa pari vuotta sitten. Kummastakin vain lämpimiä muistoja.

Myös turkulaiset Annariitta Minkkisen (1949 - 2015) ja Petri Rajalan olen tavannut. Ensin mainitun muistokonsertti ravintola Koulussa lämmitti ja itketti. Petri Rajala puolestaan lauloi äitini muistotilaisuudessa. Panimme virsikirjat pois pöydiltä ja lauloimme yhdessä isän ja pojan, Erik ja Otto Lindvallin Kielon jäähyväiset eli Konvaljens avsked på båda inhemska, olihan äitini sydämensivistynyt nainen, jonka vanhimman veljen valkoiset yrittivät pakottaa 1918 tapahtumissa puolelleen kohtalokkain seurauksin.

Tänään jatkuu kommunismin tai Neuvostoliiton historia Ylen Teemalla Aleksander Konsthalovskin elokuvalla Rakkaat toverit vuodelta 2020. Aaltosen elokuva on lähinnä dokumentti, venäläinen puolestaan tositapahtumiin perustuva näkökulma.


Miru mir - Maailmanrauha Hakaniemessä


Kommentit

  1. Työväenlauluissa on monta hienoa ja tunteita nostattavaa kappaletta. Ja sitten on niitä kammotuksia, joissa kritiikittä ylistetään Lenin-setää, puoluetta ja Neuvostoliiton nopeasti kasvavia viljapeltoja. Niistä en ollut innostunut punaisella 70-luvullakaan.

    Katsoin äsken Rakkaat toverit Areenalta. Se on niin rohkea totalitarismin vastainen elokuva, että ihmettelen, jos sitä esitetään Venäjällä. Putinin oligarkiahan ei juuri neukkutotalitarismista eroa. Selkäpiitä karmi moni raadollinen kohtaus: omia kansalaisia teurastetaan, ja samalla radiossa soi "rullaati, rullaati", puolueaktivistiäiti Ljudmila tapailee isänmaallisen laulun sanoja saatuaan (mielestään) vahvistuksen kapinoivan tyttärensä surmasta, kenraali kertoo, miten teloitettavan kädet kannattaa kätevimmin sitoa jne. Stalinia takaisin kaipaava Ljudmila ihmettelee, "mihin sitä pitäisi uskoa, ellei kommunismiin", mutta on hädässään valmis rukoilemaan jumalaltakin apua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi. Tosiaan - työväenlauluissa riittää kauniita, rauhaa, oikeudenmukaisuutta ja pyytetöntä rakkautta syleileviä tai ainakin hamuavia lauluja.
      Mainitsen ensimmäisen mikä tulee mieleen. Se liittyy aikaan, jolloin lapsemme olivat pieniä. "Minä tahtoisin laulaa sinulle". Sanat ovat Mirjam Kaajan (197 - 1997) ja svävel Ilkka Hannulan. Meillse on lauluyhtyen solidin esittämänä ja tuttu se on myös turkulaisen "vanhojen tovereiden", Rafaelin enkeleitten laulamana.

      Hienoa että kuvasit esimerkkien avulla myös Rakkaat toverit -elokuvaa. Sen katsoiseen yksin ei oikein riittänyt minulla psyykkistä energiaa

      Poista

Lähetä kommentti