Mikä on avainelokuvasi?
Näin elokuvakriitikko Pekka Eronen kysyy tänään Turun Sanomissa - ehkä jossakin muussakin mediassa. Hänelle se on Buster Keatonin mykkäelokuva Kenraali. Se vei kertaheitolla häneltä myös ennakkoluulot vanhoja elokuvia, tassä tapauksessa vuodelta 1957 kohtaan. Sattumoisin samalta vuodelta on Kurjet lentävä Neuvostoliitosta, jonka Yle näytti viime viikolla. Se voitti aikanaan Cannesin pääpalkinnon.
Sattumat jatkuvat, sillä Eronen kertoo myös Aarne Tarkaksen elokuvista, ei tosin siitä, minkä ehkä yhtenä monista valitsen avainelokuvakseni. Se on vuodelta 1954 Olemme kaikki syyllisiä. Olin silloin 12 -vuotias ja ehkä näin sen jonkin verran myöhemmin.
Avainelokuvalla Eronen tarkoittaa elokuvaa, joka tekee ihmisestä todellisen filmihullun. Oletankin että tämänkin blokin seuraajat ja osallistujat ovat jonkin asteisia filmihulluja tuon alan legendaarisen aikakauslehden nimen mukaan.
Kuten Tarkaksen elokuvan nimestä voi päätellä, se kerttoo nuoren miehen epätoivoisen teon yhteiskunnallisesta ja sosiaalisesta taustasta. Niihin meillä kaikilla ja rakentamillamme olosuhteilla on osuutensa. On myös tärkeätä sijoittaa elokuvan viesti ja toteutus aikakontekstiin eli reilut 60 vuotta ajassa taaksepäin.
Minulle tuo leffa ei ollut vain yksi avainelokuva filmihulluuteen.. Olen vakuuttunt, että muutaman muun elämänpiiriini liittyvän tapahtuman ansiosta se vaikutti myös siihen, mistä aineista sitten lopulta aloin yliopistossa kiinnostua: suojelu- ja parantamiskasvatusoppi, joka muuttui neutraalimmaksi erityispedagogiikaksi, filosofia, psykologia, kasvatustiede ja sosiologia. Ehkä vahvin elokuvan jälki näkyy siinä, että ensimmäinen vakituinen työpaikkani oli ns. suojelukasvatuksellinen poiken vastaanottokoti helsinkiläispojille, jotka olivat sen aikaissssa eli 1970 -luvun olosuhteissa ajautuneet katujen varjoisille puolille - "laitakaupungin valoihin"
Nyt haastankin blogin lukijat muistelemaan, mikä on sinun oma avainelokuvasi. Voit mielellään kertoa siitä myös muille kommenttina tähän blogitekstiin.
 |
| Veijo Pasanen ja ja Aino-Maija Tikkanen |
"Avainelokuva" kuulostaa kovin juhlalliselta, eikä minulla sellaista varsinaisesti ole. Eri aikoina, eri tilanteissa, mielentiloissa ja elämänvaiheissa eri elokuvat ovat puhutelleet ja tyydyttäneet erilaisia tarpeita: antaneet uutta ajateltavaa hetkeksi tai pitemmäksi aikaa, muuttaneet käsityksiäni jostakin, viihdyttäneet, naurattaneet, itkettäneet. Mainitsen yhden vanhan leffakokemuksen: kouluikäisenä näin elokuvan Blanche eli laulu viattomuudesta ja pahasta äkillisestä kuolemasta. Muistan, että tämän Walerian Borowczykin ohjaaman puolalaisen elokuvan ansiosta kiinnostuin kovasti vanhasta musiikista. Ts. se johdatti minut toisen taiteenlajin pariin. Ankarasta balladielokuvasta muistan enää vain vangitsevan tunnelman.
VastaaPoistaEn halunnut muuttaa Erosen käyttämää termiä. Itsekin horjuin ainakin kahden elokuvan välillä. Toinen ehdokas oli Kieslovskin Dekalogi -sarjaan kuuluva Lyhytelokuva rakkaudesta. Se on ohjaajan tulkinta kuudennestä käskystä elin huorin tekemisesestä. Tulkitsen siinä kaksi huorin tai pikemminkin väärin tekemistä. 16-vuotia poika Tomek tekee väärin, kun hän katselee tätä vanhemman Magdan rakkaus- ja seksielämää, rakastuu Magdaan ja yrittää pilata tämän suhteen miesystävään piilottamalla postissa tämän lähettämät kirjeet. Magda puolestaa kiihottaa tahallaan Tomekia, niin että tämä laukeaa ennen mitään lämpöää tai rakkautta. Ja Magda heittää Tomekin pyyhkeen ja sanoo suunnilleen näin: Tässä on kaikki rakkaudesta, kylpyhuonen on tuolla.
PoistaTomek ryntää pois Magdan luota, menee kotiinsa kylpyhuoneeseen ja viiltää auki ranteensa. Isoäiti ja sairaala pelastavat Tomekin hengen.
Elokuvalla on kaksi loppua, toinen lohduton, toisessa Magda alkaa ymmrtää tapahtumien syitä ja oma käyttäytymistään. Kyllä silläkin elokuvalla on jälkiä elämässäni, vaikka ei opiskeluun ja ammattiin, mutta ehkä parisuhdeoppimiseen. Olin jo noin 40 ikäinen kun näin sen ensimmäisen kerran.
Anonyymille kiitos ja oli hyvä huomata että hänelläkin elokuvalla oli merkitystä myös uuden elämänsisällön löytämiseen
Mietin pitkään omaa avainelokuvaani. En enään tunne olevani filmihullu.
VastaaPoista60-luvulla lukiolaisena ehkä olin, 2 elokuvakerhoa samaan aikaan: näin monia
kehuttuja elokuvia, jotka jättivät aivankylmäksi, eivät tuntuneet koskettavan tai
en edes ymmärtänyt mitään.
Kurjet lentävät-elokuvasta tuli mieleeni Tampereen Olympiassa 60-luvun alussa
näyttämät neuvostofilmit. 11-14-vuotiaana kävin niitä katsomassa aika usein.
Sodan ja muun sorron vastaiset elokuvat liikuttivat monesti vuolaisiin kyyneleihin.
Mustavalkoisuus, hitaus ja rosoiset naamat olivat suosikkijani. Inhosin jo syvästi
amerikkalaista, Hollywood-pinnallisuutta. En enää muista muiden elokuvien nimiä.
Hymyilevä mies ja Miekkailija tuntuvat nykyelokuvista vetoavin samoihin pienen
pojan tuntemuksiin. Myös monet japanilaiset olivat tunteitani koettelevia.
Nyt korona-aikana en ole löytänyt elokuvaa Leon tapaan. Ennemminkin olen
hurahtanut kirjojen maailmaan, monet elokuvat tuntuvat makuuni liian pinnallisilta
ja mitäänsanomattomilta. Odotan kyllä innolla Hytti nro 6:tta, mitä hyvästä kirjasta
Juho Kuosmanen on saanut irti. Rosa Liksomin kirjoista vielä parempi on mielestäni
Everstinna. Ooppera on toinen hulluuteni: ilman moitään järkeilyä heittäytyä tunteiden
ja musiikin vietäväksi. Kyllä Wagner ja Saariaho ovat ihania. (Niin Suomi on jalkapallo-
hulluuskin useimmiten voittaa keskinkertaiset elokuvat).
"Samoihin pienen pojan tuntemuksiin" - onpa mukavasti sanottu. Klaus Häröllä on yleensä jotenkin elokuvissaan jossakin mielessä hyvä tai seesteinen loppu. Niin oli Kuosmasen Hymyilevässä miehessä, saa nähdä miten käy Hytti nro 6 -elokuvassa. Minäkin olen kirjan lukenut kuten myös Eversitinnan. Itse tykkäsin niistä Liksomin alkuajan arvoituksellisista pienoisromaaneista.
PoistaNyt tuli vielä mieleen, onnistuikohan Ei Kertonut katuvansa elokuvana.
Eilen olin Baaripähkinävisassa. Laitan tähän sieltä elokuvakysymyksen: Kuka elokuvaohjaajamme? Elokuvan nimi Onnenpeli ja se on vuodelta 1965. Ohjaajan niin etu- kuin sukunimessä on viisi kirjainta