Ali Abbasi: Raja (2018)
On kiusaus lainata lukemiani asiantuntijakriitikoiden tekstejä ja on täysi työ pysyä sen sijaan ideassani välittää tunteita, ajatuksia ja kokemuksia. Katselin yksin elokuvaa kotona. Tunteet ja ajatukset heittivät häränpyllyä. Mitä uskoa, mitä toivoa, mitä ei.
Häntänsä, vaan ei vaistojaan menettäneet peikkoihmiset tai ihmispeikot Tina tai Reva (Eva Melander) ja Vore (Eero Milonoff) vyöryttänyt uskomattomalla intensiteetillä tunteita. Rationaalinen minä haluaa asettua Tinan puolelle, joka lähtökohdistaan riippumatta on kasvanut ruotsalaisessa yhteiskunnassa ja hajuaistinsa avulla paljastaa tullivirkailijana ihmisten pahuuden ja häpeän rikoksistaan. Mutta toisen skandinaavisen peikon Voren elämäntarina on erilainen. Luonnonvoimat saavat Tina rakastumaan Voreen, ja sellaista seksiä en ole ennen nähnyt kuin korkeintaan antiikin mytologian maalauksissa, mutta nyt elävien olentojen toimena.
Vore myös paljastaa Tinalle tämän lähtökohdat, jota tämän hyvää tarkoittava isä yrittää viimeiseen saakka salata. Voren halu kostaa ihmisille näitten tekemät vääryydet näyttäisi kuitenkin oleva liikaa Tinalle. Mutta oman ja vanhempiensa tarinat hän lopulta saa selvitetyksi ja sitä kautta hyväksyy omat juurensa ja vaistonsa.
Voin myös tulkita elokuvan erilaisuuden ja vähemmistöjen voimakkaaseen sadun ja todellisuuden rajamaastoon sijoittuvaksi puolustuspuheeksi. Muistan kun Eero Milonoff Hymyilevässä miehessä esitti niin inhottavasti Elis Askia, että aloin jo inhota Milonoffiakin. Ei Rajassakaan Milonoffilla kovin helppo, miellyttävä tai kaunis rooli ollut, kaikkea muuta. Vaan ei saanut mies turhaan roolistaan ruotsalaisen elokuvan Guldbagge-palkintoa. Itse elokuva palkittiin Cannesin kakkoskilpasarjan parhaana Un certain regard -palkinnolla.
 |
| Vore (Eero Milonoff) ja Tina (Eva Melander) |
Elokuvaa katsoessa tuli mieleen, että vuosittain syntyy lapsia, joiden sukupuolta ei pystytä määrittämään. Onko oikein, että heidän "häntänsä poistetaan", jotta he sopeutuisivat paremmin yhteiskuntaan - tai jotta meidän olisi helpompi hyväksyä heidät? Ensimmäinen kysymyshän lapsen synnyttyä on: tyttö vai poika? Aika hurjia kohtauksia elokuvassa oli. Rehellisesti sanottuna esim. peikkojen seksikohtaus, epäsikiön näköinen hiisivauva ja hyönteisten popsiminen inhottivat. Ehkä se oli tarkoituskin?
VastaaPoistaHyvä kun joku pysyy alkuperäisessä ideassani: kertoa tunteistaan eli tässä tapauksessa siitä mikä inhotti. Minuakin puistatti se hiisi eivätkä nuo kaksi muutakaan maitsemaasi ainakaan miellyttäneet, mutta sopivat ehkä paremmin kokonaisteemaan - jos nyt siitä jotakin ymmärrän.
PoistaTyttö vai poika kysymyksestä tulee mieleen eräs tenttikysymys suojelu- ja parantamiskasvatusopissa -myöhemmin erityispedagogiikassa -. Kysymys kuului: Mitä tarkoittaa pseudohermafroditismi. Muistan että silloin osittain latinan ja hiukan kreikankin ja ja antiikin mytologian avulla muistin ja päättelin niin, että vastasin "valekaksisukupuolisuus" mutta sen enempää en osnnut selittää.
Tuosta "jotta meidän olisi helpompi hyväksyä heidät" tulee mieleen, että tällaiset helposti ajautuvat tai ajetaan sivullisiksi, mikä ei pitkälle edenneenä ole mitenkään mukava saatikka rakentava olotila kuten Albert Camus:n kirja kuvaa.