Hytti nro 6

Tulee mieleen, että voiko Juho Kuosmanen ohjata vielä sympaattisemman elokuvan kuin Hymyilevä mies. Tai ehkä sympaattinen on huono käsite tähän. Miltä maistuisi lämpimämpi tai humaanimpi? Ehkä sellaista olisi lupa odottaa ainakin Jarkko Lahden eli Olli Mäen ja kihlattunsa Oona Airolan eli Raija Jängän viimeisistä vuorosanoista Hymyilevässä miehessä, kun oikeat Olli ja Raija mäki tulevat heitä vastaan.

Pitänee vain odottaa, että tulee aika nähdä. Olen lukenut Rosa Liksomin kirjan, ja minulle ei jäänyt kuten Liksomin teksteistä yleensä, mikään erityisen innostunut mieliala.. Tiivis tunnelma hytissä toki tuntui usein vallitsevan.

Mutta hienoa, että elokuvassa puhutaan venäjää. Siitä iso kunnia ohjaajanlle, joka ei ainakaan itse päässyt sen takia helpolla. Mutta tulokseen se vaikuttaa varmaan yhtä myönteisesti kuin Zaida Bergrothin Toven ruotsinkieli.

Odotukset koskevat paitsi päähenkilöitten suhdetta myös sitä miten pitkä juna ja sen läpikulkema matka saadaan mukaan tunnelmaaan tai niitten vaihteluun.