Sally Potter: The Party (2017)
Naisen ohjaama terävä tragedia englantilaisen, yläluokkaisen, poliittisen älymystön tapaamisessa, missä juhlitaan yhden naisen, Janetin nousua pienpuolueen johtoon ja varjohallituksen ministeriksi. Mukana on Janetin superrationaalinen, vanhempi mies Bill, kyynisen realistinen April ja hänen saksalainen elämäntapaparantajamiehensä Gottfried, lesbopari, jonka nuorempi nainen, Jinny odottaa kolmosia ja vanhempi on feministisen alan professori Martha. Hän on nuoruudessaan ollut Billin kanssa pari kertaa sängyssä sekä tolkuttoman hermostunut Tom, jonka nuorella vaimolla Mariannella ja Billillä on vuoden kestänyt suhde. Jokainen tuo omat traumansa kiehauttamaan tapahtumat yli äyräitten ja odotetun, vaan kaikkea muuta kuin mukavaan suuntaan.
Elokuvassa ihmisten sanat ja teot ovat vuoroin yhteiskuntapoliittisia kissanhännänvetoja ja vuoroin keskinäisiin mustasukkaisuuksiin ja salaisuuksien paljastumisiin liittyviä äärimmäisiä tunteenpurkauksia. Myös pistooli tulee mukaan ja käsi, jossa ase on, vaihtaa henkilöä.
Kun yläluokankin edustajat ovat ihmisiä, en jaksa nähdä tapahtumissa komiikkaa, vaikka tiedän että tarina on fiktiivinen. Ehkäpä juuri siksi se kertoo, ettei järki, vaan pikemminkin tunne ohjaa viime kädessä yksilön ratkaisuja, kuten kaksi ikätoveriani ovat minulle lähipäivinä todistelleet.
 |
| Bill, Tom, Tinny ja April |
Aikamoista sähläämista ja pikimustaa huumoria. Jäin miettimään olikohan elokuva mustavalkoinen siksi, että se auttoi vähän etääntymään vakavista tapahtumista ja kenties nauramaan niille. Itseäni nauratti ainakin miesten avuttomuus kohdassa, jossa Bill on tajuton. Ihan omaperäinen pieni elokuva mutta eipä sitä paljon tuon kauempaa olisikaan jaksanut katsoa. Reilun tunnin pituus on muuten hyvin epätyypillinen mitta elokuvalle, mutta tässä tapauksessa se toimi hyvin.
VastaaPoistaNiin - pikimustaa huuoria, mikä on samalla pikantekoa esim. niitten kahden miehen avuttomuudesta Billin tilanteessa. Mutta miksi Bill sitten yht´äkkiä htuli tajuihinsa kun Janet tuli paikalle.
PoistaJotenkin ei itseä naurattanut se kohta, kun itse olisin todennäköisesti ollut yhtä avuton, tosin olisin heti soittanut 112, vaikka olisin itsekin kumauttanut Billiä Tomina, mikä sekin on perin epätodennäköistä.
Janethan oli ainoa, joka elvytti Billiä. Miehethän vain silittelivät ja yrittivät sanoin ja musiikin avulla saada Billiä tokenemaan.
PoistaElokuvassahan taisi olla aika pitkälle kyse brexit-symboliikasta, näin luin. Kenties brexit hoidettiin ohjaajan näkemyksen mukaan yhtä ”hyvin” tai samaan tapaan kuin tässä elokuvassa hoidetaan asioita.
Niin - kyllä se Janet jotain tosi konkreettista teki, mutta kun en ole elvytyksen asiantuntija, niin jotenkin siitäkin jäi epämääräinen mielikuva.
PoistaTuon brexit -yhteyden minäkin olen lukenut, mutta kun en päässyt kiinni mihinkään konkreettiseen, niin en halunnut kirjoittaa jotain yleistä, mistä en osaisi kertoa selkeää esimerkkiä