Stephan Komandarev: Yöpartio (2019)
Mitä kaikkea elokuva kolmen poliisipartion yhdestä yötyövuorosta kertookaan. On kulunut 30 vuotta Berliinin muurin kaatamisesta, ja sitä valmistaudutaan juhlimaan myös Bulgarian Sofiassa.
Mutta - yön aikana yhtä itsemurhakandidaattia siirretään junaradalle ja sen yli, jotta "tapaus" voitaisiin siirtää toisen piirin vastuulle. Toinen pari tekee olevinaan länsimäisen, liberaalin tempun hautausmaalla. Työvuoronsa päätteeksi he osallistuvat ihmiskauppaan auttamalla noin 20 pakolaista ilmeisesti matkaan lännemmäksi. Isot rahat miehet keräävät, mutta toinen poliiseista kuolee pakolaisauton onnettomuudessa.
Kolmas pari Elena ja Marin pannaan etsimään ikäistäni Alzheimer-potilasta. Tämä sattuu olemaan Marinin opettaja, joka on aikoinaan auttanut Marinin pois rikolliselta tieltä. Marin käy Alzheimer-hoitopaikassa. Hän näkee, miten kaikki hoidettavat on yöllä sidottu vuoteisiinsa varmaan noin 15 ihmistä samassa huoneessa. Marin haluaa auttaa opettajaansa viemällä tämän kotiin. Hän tekee jotain, mitä Elena ensin kauhistuu, mutta sitten... Välillä radiosta kuuluu, että Bulgaria kärsii kansallista Alzheimeria.
Yhden yön aikana ei voi kaikkea näin merkityksellistä ehkä tapahtua, mutta on elokuva tosi monipuolinen kuvaus jälkisosialistisesta alakulosta, köyhyydestä - "köyhä ei ole vapaa" - poliisien ristiriidoista toimia sääntöjen tai inhimillisten tunteitten mukaan ja siitä, miten ihminen on myös houkutuksille altis. Myös lähihistorian murrosten seurauksista yksittäisten ihmisten elämään Yöpartio on erinomainen oppitunti.
Rohkea elokuva Bulgarian moninaisista ongelmista. Voiko yksilö toimia eettisesti, jos systeemi on läpeensä korruptoitunut? Onko ainoa ulospääsy maasta pois muuttaminen, niin kuin yksi velvollisuudentuntoinen poliisimies sanoo nuorelle työparilleen? Kommunismi väistyi ja tilalle tuli "vapaus": todella eriarvoinen kapitalismi. EU:ssa eletään todella monenlaisissa todellisuuksissa, ajattelin tätä mustaa elokuvaa katsoessani. Groteski huumori kevensi paikoin sietämättömältä tuntuvaa katsomiskokemusta. Loppu oli erään ystäväni luonnehdintaa laknatakseni "posketon".
VastaaPoistaOlen ajatellut, minkälaisen vastaavan elokuvan voisi tehdä vaikkapa kolmen partion yövuorosta Helsingissä. Hyvinkin luontevasti ehkä kuvaus eriarvoisestuvasta kapitalismista. Suomalainen poliisi on parhaimmillaan hyvinvointivaltion - Kari Hotakaisen mukaan veroparatiisin palvelija, joka auttaa usein kiusattuja, uhattuja, onnettomuuksien ja väkivallan uhreja, vähemmistöön kuuluvia. Toisaalta poliiseilla on ollut omia someporukoita, jotka ovat ylläpitäneet mm. rasistisia asenteita.
PoistaTänään Turunsanomissa oli juttu, misnkä otsikossa väitettiin. että "yksittäiselle poliisillle jää turhan paljon ratkaisuvaltaa". Itse olisin lisännyt " ja -vastuuta".. Nimittäin se tuli mielen Sofian yön elokuvaa katsoessani ja sen keskustassa itsekin kolmena yönä kaikessa rauhassa kävelleenä reilu kymmenen vuotta sitten.
Bulgarialainenen Yöpartio nousee usein uudelleen "luettujen" elokuvien joukkoon. En tiedä syytä, mutta itse pidin kovasti poliisipartioiden ristiriitaisia tilanteita herättävästä yöstä. En tiedä myöskään, onko se nähtävissä jossain suoratoistona. Jos joku löytää, niin kertokoon,
PoistaElokuva on erinomainen näyttäessään yhteiskunnallisen muutoksen ja sen seuraustem vaikutuksista ihmisiin, joitten pitäisi valvoa yhteiskunnallista järjestystä, mutta joita epävarmuus systeemin kestävyydestä horjuu.
Köyhä ei ole vapaa, mutta myös kuten rikaskin houkutuksille altis