Risto Jarva: Työmiehen päiväkirja (1967)

Ritva (Elina Salo, ammattinäyttelijä)) ja Juhani (Paul Osipov, taidemaalari ja amatöörinäyttelijä) merkittävässä suomalaisen elokuvan päänavauksessa

Kuvaavaa on elokuvan rakenne

1) Häät – avioliitto yli luokkarajojen
2) Juhani – ei yksin leivästä
3) Ritva – ei yksin rakkaudesta
4) Ritva ja Juhani

Silloin - 1967 - halusin nähdä sen yhteiskunnallisena elokuvana, mutta Jarva sanoo, että se on ajankohtainen rakkauselokuva. Tarkoittanee, että yhä useammat parit rakastuivat toisiinsa yli vuoden 1918 tapahtumien haavojen ja rajojen. Ritvan tausta on oikealla, Juhani on duunari. Vasta nähtyään televisiosta ohjelman sisällissodan puolista ja heidän omista taustoistaan nostavat tilanteen pinnalle Ritvan suvun tuella.

Muistan konkreettisesti omasta elämästäni saman tilanteen. Vaikka opiskelin yliopistossa kuten Ritvanikin, alkoi juurin noina aikoina itselläni nousta pintaan vanhempieni työläistaustan merkitys. Toki olin tiennyt, että he olivat elinikäisiä sosialidemokraatteja ja että äitini äiti oli tehnyt 1918 osuutena punaisten puolella. Ehkä siksi halusin nähdä tuonkin elokuvan siitä näkökulmasta.

Mutta Jarvan sanoma on rikkaampi. Sen voi päätellä tuosta rakenteesta - - ei yksin leivästä eikä yksin rakkaudesta. Ja elokuvan lopuksi Ritva ja Juhani rakastelevat.

Jarva oli pyytänyt Lapualaismorsiamen innoittamana sen kirjoittajan Arvo Salon tuekseen käsikirjoittajaksi, mutta tämän kiireitten takia otti avukseen Jaakko Pakkasvirran, kokeneen elokuvantekijän ja ajattelijan.

Kaiken kaikkiaan juuri Mikko Niskanen ja Risto Jarva ovat minut rakastuttaneet elokuvaan. Kun Risto Jarva Jäniksen vuoden ensi-illan jälkeen traagisesti kuoli auto-onnettomuudessa, oli Hyvinkään elokuvakerholla perinteinen lauantainäytös Kinomassa. Sain tehtäväkseni ennen elokuvan alkua kertoa ajatuksiani Risto Jarvasta elokuvayleisölle. Muistan miten ääni oli pettää. Valitettavasti sitä puheenvuoroa en ole taltioitunut.