Antti J. Jokinen: Helene (2020)

 

Maalauskuvataide ei ole kuulunut elämässäni suurimpiin kiinnostuksen kohteisiin. Sattumoisin asuin Hyvinkäällä paikassa, minkä naapuritalon seinän kyltti kertoo, että Helene Schjerfbeck on asunut paikalla sijainneessa talossa - ilmeisesti äitinsä kanssa, jolla myös on tärkeä osansa elokuvassa. Ehkä se johdatti minut tutustumaan Helenen taiteeseen. Ateneumissa sai kerran äänestää maalauksesta , mistä pitää eniten tms. Silloin annoin ääneni taiteilijan realismin ajan teokselle Toipilas, ostin kymmenen teoksesta tehtyä postikorttia, joita lähetin ystävilleni ja latasin tietokoneeni näytölle taustakuvaksi saman.

Elokuva keskittyy lyhyeen rajattuun vaiheeseen rakastetun taiteilijan elämästä. Siinä se onnistuu välttämään pikakelaukset Helenen pitkän elämän (1862 - 1946) eri vaiheista. Keskiössä on aika, jolloin Helene ja Einar Reuter tapaavat toisensa. Sisäänpäin kääntyneenä ja säädyllisenä Helene ei voi osoittaa ehkä kiihkeitäkin tunteita itseään paljon nuorempaan, taidemaalarin uran opiskelevaan salskeaan mieheen..

Kun Helene saa kirjeen Norjasta, minne hän on kehottanut Einaria lähtemään ja saamaan näkemystä teoksiinsa, tulee kirjeestä Helenelle kohtalokas pitkäaikainen psyykkinen kolaus. Einar on rakastunut ja kihlautunut.

Kuitenkin tämänkin jälkeen Einar Reuter pysyy Helenen ystävänä ja taiteen tukijana.

Ohjaajaa on ehkä aiheestakin kritisoitu siitä, ettei hän hyväksynyt tarjottua Helenen äidinkielen mukaista käsikirjoitusta.

Kun vierailet Hyvinkäällä, etsi Hämeenkadulta, kaupungin taidemuseon edustalta Helene Scherfbeckin muistomerkki Ovi ja Helenen itsensä kirjoittama lause. Muistomerkissäkin se on ensin suomeksi ja sitten ruotsiksi. Kirjoitanpa ne tähän toisin päin yksin äidinkieltä kunnioittaakseni.


Jag tror blott en återgång till enkelhet och lugn anspråklöshet kan rädda världen.


Luulen että vain paluu yksinkertaisuuteen ja rauhaan vaatimattomuuteen voi pelastaa maailman.



Helenen äitiä Olgaa, joka vähättelee tyttärensä maalaustaidettä, esittää julmetun upeasti Pirkko Saisio


Kommentit

  1. Mulle jäi Helenestä jotenkin puiseva fiilis. Elokuva yritti olla arvokas huonolla tavalla. En osaa olla vertaamatta sitä toiseen kotimaiseen taiteilijakuvaukseen eli Toveen, joka puolestaaan oli elävä ja todentuntuinen.

    VastaaPoista
  2. Niinpä - mutta ehkä Tove oli elävämpi persoonalisuus kuin lähes 70 aiemmin syntynyt ja lapsuudestaan sairastellt ja varautunut Helene.

    Myös ohjaajan sukupuoli voi selittää aitoutta tai sen puutetta

    VastaaPoista
  3. Tovessa minua häiritsi keskittyminen Vivica Bandlerin ja Tove Janssonin suhteeseen, joka vaikutti laskelmoidulta katsojalukujen kalastelulta. Helenessä taiteilijuus sai enemmän painoarvoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tuota laskelmointia tullutajatelleeksi.
      Minusta Tovessa purettiin sellaista taiteilijanäkemystä, missä taiteilija on kummajainen,, sisäänpäinkääntynyt,pelkkä taideihmiminen, jota "tavallisen" palkkatyöläisen/kansalaisen on hankala ymmärtää, elää yhteiskunnan siivellä jne..
      Jos Tove- elokuva on totta, niin tämä oli jopa riehakas nainen, koka joutui vuokransa maksaakseen maalaustaiteesta luopumaan ja elämään piirroksilla, jotka myivät jne.
      Ehkä Helene ja Tove avaavat ei-taiteilijoille monipuoisemman ja vaihtoehtoisen kuvan taiteijasta ihmisestä.
      Mielenkiintoista on että Helenen äiti väheksyi tämän taideharrastusta ja samoin teki Toven isä, kunnes ...

      Poista
  4. Pidin kovasti Helene - elokuvasta. Se keskittyikin mielestäni enemmän puimaan vastakaiutonta rakkautta ja naistaiteilijan asemaa omassa perheessään kuin kyseisen taiteilijan uraa. Sydäntä riipaisevaa oli myös kuvaus psyykkisen trauman syntymisestä ja siitä toipumisesta, siitä kuinka sydän särkyy.

    VastaaPoista
  5. Toki myös se tapa ja vimma millä Helene Schjerfbeck maalasi tuli elokuvassa hyvin esiin. Elokuvasta saikin sen kuvan että hän ilmaisi itseään nimenomaan maalaustensa kautta, ja muuten pidättäytyi, ehkä ajan tavan mukaan. Ja niin, tiedän ettei hän itse pitänyt "naistaitelija" lokeroinnista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oliko se iin, että Helenellä todettiin sydänvikä, mikä vaikeutti niin elämää, mutta antoi ehkä tuota vimmaa maalata. Muistan hyvin nieleskelleni ja pyyhkineeni silmän alusia aika ajoin, oikein elokuvateatterissa

      Poista

Lähetä kommentti