Yorgos Lanthimos: The Killing of a Sacred Deer (2017)
Elokuvan nimeä ei taas voitu jostakin käsittämättömästä syystä kääntää suomeksi. Vaan minullepa tuli mieleen suomalaisen elokuvan klassikko Valkoinen peura, Mirjami Kuosmasen ja Erik Blombergin mestariteos vuodelta 1952.
Mutta otsikon elokuvassa on kysymys pyhän peuran tappamisesta, kun kotimaisessa elokuvassa syntymässään kirottu Pirita muuttuu peuraksi ja tappaa miehen. Kummassakin on toki kysymys mytologiasta.
Uudemmassa elokuvassa viitataan Agamemnoniin, joka ylpeilee, kun ampuu jousellaan peuran. Tästä Artemis suuttuu, ja vaatii hyvitykseksi Agamemnonin uhraamaan tyttärensä Ifigeneian.
Elokuvan perheen pää Steven on kirurgi, jonka käsissä kuitenkin 46-vuotias potilas kuolee. Hän salaa tämän vaimoltaan Annalta, tyttäreltään Kimiltä ja pojaltaan Bobilta. Steven ystävystyy kuitenkin kuolleen potilaan 16-vuotiaan pojan Martinin kanssa. Tämä vaatii samantyyppistä hyvitystä kuin antiikin tarussa. Miten Martin sen aikoo toteuttaa, ei ole elokuvan tunnelman ja thrillerin kannalta mielestäni oleellinen.
Ehkäpä on kysymys Stevenin "täydellisyydestä" ammattinsa huipulla, mutta läheisissä ihmissuhteissaan osaamattomana, hän lupaa, ehdollistaa vuoroin palkinnoilla ja rangaistuksilla, jopa pakottaa ja käyttää väkivaltaa. Myös sairaalan täydellisyys ja autio steriiliys, ehkä jopa kaupunkimaiseman komeus, ydinperheen kodin ylempi keskiluokkaisuus luovat kuvaa nykyisen yhteiskunnan nurinkurisista arvoista elämän perusasioissa. Päähenkilö Steven yrittää kaikin tosipätevän ja menestyneen kirurgin käytettävissä olevin keinoin selvitä Martinin hyvitysvaatimuksista ja toteutustavoista.
Psykologinen thrilleri ahdisti, onneksi en katsonut elokuvaa yksin ja purimme tuntoja yhdessä. Ja hyvän elokuvan tapaan se tuli mukaan myös yöuniin.
****
Kreikkalainen ohjaaja hyödynsi kreikkalaista mytologiaa. Julmuuksia on muinaistaruissa niin kuin tässäkin. Sellaista julmuutta, joka kohdistuu lapseen, on vaikea katsoa. Kauhuelokuvamainen tunnelma oli luotaantyöntävä. M eillä se työnsi luotaan toisen katsojan ihan kirjaimellisesti. Jatkoin katsomista loppuun asti yksin hämmennyksen vallassa. Löysit elokuvasta enemmän sanomaa kuin minä.
VastaaPoista"Enemmän sanomaa" johtuu siitä, että me kaksi katsoimme elokuvan molemmat loppuun. Keskustelu yhteisestä kokemuksesta tietenkin avasi uusia näkökulmia, jos on muutenkin taipuvainen etsimään yhteyksiä ja assoiaatioita
PoistaElokuva vaatii kyllä sulattelua, eikä se silti sula kunnolla. Paljon jätetään sanomatta ja katsojan pitää vain hyväksyä, että kaikelle ei löydy (ainakaan kirjaimellista) selitystä. Väkisinkin alkaa silti pohtimaan, miten Martin tekee sen mitä tekee, mutta sille ei elokuvasta millään löydy vastausta. Sen verran kuitenkin uskallan tulkita, että Martin ei käytä yliluonnollisia voimia tms. , se ei sopisi elokuvan henkeen. Vaikeudesta huolimatta elokuva kyllä puhuttelee ja tarjoaa pohdittavaa ja selkeitä teemoja, kuten moraali, itsekkyys, ihmisen käytös, amerikkalainen yhteiskunta...
VastaaPoistaJa syyllisyys. Muullahan on vaikea selittää, miksi kirurgi antaa sellaisen vallan Martin-pojalle.
VastaaPoistaSyyllisyyden voitti välillä kirurgin kuvittelema kaikkivoipaisuus, Hän yritti kaikin keinoin voittaa Martinin tekojen tehon kirurgin lapsiin Kimiin ja Bobiin.. Kokonaisuus pakottaa kuitenkin ajattelemaan laajempia niin yhteiskunnallisia kuin yksilöpsykologisia yhteyksiä - syyllisyys mukaanlukien.
PoistaJos hiukan kärjistää, niin kirurgikin - päähenkilö - on elokuvassa yhteiskunnan tai kulttuurin tuote - kuten toki muutkin