Florian Henckel von Donnersmarck : Teos ilman tekijää (2018)
Vahva ja uskottava kertomus taiteen mahdollisuuksista ja voimasta murtaa niin henkilökohtaisia traumoja kuin yhteiskunnallisia, systeemin järkyttäviä vääryyksiä. Teos kertoo Saksan murroksista vuodesta 1938 vuoteen 1966. Idästä länteen muuttavat lopulta rodunpuhdistuslääkäri ja hänen tyttärensä, joka rakastuu nuoreen taidemaalaariin Kurtiin. Tämä puolestaan ei tiedä, että hänen tulevan vaimonsa isä on lähettänyt natsivallan aikana Kurtin rakkaan tädin, Elisabethin kaasukammioon. Viimeiset sanat, jotka Kurt lapsena kuulee tätinsä huutavan: "Älä ikinä katso pois".
Välillä käydään toinen maailmansota ja Dresden tuhotaan. Saksa jaetaan. Rodunpuhdistaja-eutanasialääkääri pelastuu gynekologin taidoillaan ja jatkaa jalostusoppiaan itäpuolella tekemällä abortin tyttärelleen, jonka taidemaalariystävää ei hyväksy sukunsa pilaajaksi - eikä aviomieheksikään.
Elokuvan loppuosa on todella kiinnostava näkökulma taiteen tehtävästä. Lapsuuskokemuksensa avaamana Kurt tekee jotain ainoalaatuista. Ehkä häntä vanhemman, tataarihoitajien pelastaman taiteilijaprofessorin Descartes -opetukset auttavat Kurtia. Lännen nousuhuuman toinen toistaan omituisemmat taidekokeilut jäävät lopulta paitsioon, kun Elisabeth-tadin viimeisten sanojen jatko puhkaisee Kurtin taiteellisen umpikujan : "Kaikki mikä on kaunista on totta".
 |
| Kurt katsoo lapsena natsisaksan nimeämän "sairaan taiteen" näyttelyn. Hänen rakas Elisabeth-tätinsä sanoi: "Minä pidin siitä, mutta älä kerro sitä kenellekään" |
Mielenkiintoinen taiteeseen liittyvä kysymys on myös taiteen suhde tunteisiin. Elisabeth-täti, joka vie pikku Kurtin "rappiotaiteen" näyttelyyn, hakee taiteesta jotain samaa ekstaattista kokemusta kuin antautumista yhtä aikaa torviaan huudattavien bussien äänivyörylle. Ja pitäähän taiteilija-Kurtinkin kokeilla, miltä se tuntuu. Sosialistisen realismin falskius kulminoituu kohtaukseen, jossa seinämaalaus tuhotaan, kun tekijä onkin osoittautunut "väärinajattelijaksi". Kauniisti kuvattu elokuva tarjoaa paitsi kiinnostavan tarinan myös paljon silmänruokaa.
VastaaPoistaSosialinen realismi on vähän samaa kuin näköistaide, missä kuvataan oman kulttuurin suurtekoja ja - enimmäkseen miehiä, vaan ei niitä niin naivisti ole tarvinnut hävittää kun poliittiset voimasuhteet demokratiassa ovat aika vähäisiä - ainakin toistaiseksi, Ehkä monipuolejärjestelmä suojaa.
PoistaKuvatekstini on väärin siinä mielessä, että Elisabet-täti sanoi pitävänsä siitä teoksesta, mistä opas sanoi pikku Kurtille, että sinäkin osaisit tuollaisen tehdä.