Alexander Payne: Nebraska (2013)
Miten kävi vuoden 2020 USA:n presidentinvaaleissa Nebraskassa? Siellähän enemmistön saanut ehdokas ei saanut kaikkia viittä valitsijamiestä. Kertokoon ken muistaa.
Elokuvana Nebraska on kuitenkin sykähdyttävän sympaattinen, ja jossain vaiheessa käydään kyltistä päätellen republikaanisen lehden toimistossakin. Keskilännen yhdysvaltojen maisemat ja rakennukset näyttävät ankean sympaattisilta mustavalkoisina.
En tiedä mihin vuoteen muutaman päivän tapahtumat on sijoitettu, mutta päähenkilö, Woody Grant isä näyttää noin 80 vuoden ikäiseltä ja hän on Korean sodan veteraaneja. Hän lähtee höperön oloisena lopulta poikansa Daven kanssa perimään kuvittelemaansa miljoonan dollarin voittoa. Hyväuskoinen, alkoholisoitunut isä ja hänen kuvittelemansa ja monen todeksi uskoma rikastuminen saavat miehen kohtaamaan menneisyytensä haamut ja "ystävät". Välillä selvitellään myös isän ja pojan aikaisempia välejä, ja myös isän Kate-vaimo ja Daven äiti pääsee laukoman totuuksia päin monellekin tutulle. Dave pysyy sitkeästi uskollisena ajatukselleen, että isän on saatava merkitys loppuelämälleen. Kannattaakin katsoa, miten hän siitä selviää.
Välillä tulee tunnelmasta ja lyhyistä vuorosanoista, ehkä ympäristöstäkin, missä Blinker Bar on keskeinen tapahtumapaikka, mieleen Aki Kaurismäen vaikkapa Ariel.
Kaurismäki tuli minullekin mieleen, kun sukulaismiehet mm. tuijottivat vaitonaisina yhdessä televisiota tai löysivät heiveröistä jutunjuurta vain autoista tai kun karheat köriläät särpivät oluitaan ankeassa kapakassa. Isän ja pojan suhde oli kuvattu hienosti ilman amerikkalaisille elokuville niin tyypillistä falskia sentimentaalisuutta. Raikas ja rosoinen elokuva itsekunnioituksen tärkeydestä!
VastaaPoistaPoikaa eli Davea esittävä näyttelijä on kuulemma tunnettu komedia- yms. rooleistaan. Hienosti hän vie vakavan ja epävarman roolinsa sortumatta koomikolle tyypilliseen ylinäyttelemiseen,
Poista"Kauniin pojan" naama pysyy uskottavasti tilanteeseen sopivasti hillittynä.
Jään miettimaan tuota itsekunnioitusta
Hieno eikä liian vakava elokuva elämästä, jollaisella ei paistatella lehtiotsikoissa, En muista elokuvaa katsellessa miettineeni Kaurismäkeä, ja kyllähän Yhdysvaltain Keskilänsi karkottaa tehokkaasti Kaurismäen ajatuksista. Löysin kuitenkin vuodelta 2015 Helsingin Sanomien jutun Kaurismäestä, ja siinä todetaan mm. näin:
VastaaPoista...Oscar-palkittu yhdysvaltalainen elokuvantekijä Alexander Payne, jonka tuoreinta ohjausta, mustavalkoista digielokuvaa Nebraskaa (2013) Kaurismäki kehuu ihastuneena.
"En ollut varma, onko se kuvattu filmille vai oliko filmin rakeisuutta vain ajettu sisään digitaalisesti."
Oikea vastaus on jälkimmäinen: digikuvaan on lisätty jälkikäteen kerros rakeisuutta, jonka Paynen kuvaaja Phedon Papamichael kuvasi oikealle mustavalkofilmille."
Niin - Kayrismäki tuli mieleen lyhyistä repliikeistä, jotka olivat Nebraskassa kyllä paljon "tyhmempiä" ja Keskilännen aikuispojat muistuttivat osin sohvaperunoita.
PoistaYdinjuttuna pidä tuota pojan oivallusta saada isälle merkitys elämälleen.
Muistui myös mieleen jenkkieloluva Matka unelmiin, missä poika ja hänen nuorikkonsa yrittivät estää vanhaa äitiänsä lähtemään matkalle lapsuuden maisemiin. Onneksi eivät onnistuneet.