Ritesh Batra: Kuin jokin päättyisi (2017)
Mitä jos päähenkilö Tony on ainoa lapsi, kiltti mamman poika, ehkä syntynyt hopealusikka suussa, kasvanut jos ei itsekkääksi niin itsekeskeiseksi Tom Pillibiiksi, joka kuten vuoden 1960 euroviisuvoittajassa kerrotaan "itse hän kertoon näin".
No, elokuva ei kerro ihan Tonyn lapsuudesta. Mutta onko Tonyn entiselle tyttöystävälleen Veronicalle ja tämän miehelle, Tonyn ystävälle , Adrianille lähettämä kostonhaluinen, ilkeämielinen kirje ilmenemä Alice Millerin kehittämästä projektiosta eli siirtovaikutuksesta. Onko Tony kasvanut - tai kasvatettu - estyneeksi nuoreksi mieheksi, joka ei uskalla menettää poikuuttaan Veronican kanssa? Ja kirje kosto estyneeksi kasvamisesta jollekin, mikä ei ole syypää hänen estyneisyyteensä. Joka tapauksessa kirjattu kirje tuo nuoruuden menetyksen hänen elämäänsä. Myös hänen entinen vaimonsa ja 36-vuotias raskaana oleva tytär ongelmineen täyttävät hänen arkisen elämänsä kunnon vyyhdiksi.
Tony ei pääse irti omasta historiastaan, siitä tulee pakkomielle, mitä hänen myös jakaa muille. Eikä se tarina ole elokuvassa kaunisteltu. Ehkä lopussa tyttären lapsen syntymä helpottaa - ainakin väliaikaisesti.
Kyllä Tikulla on toivoa kasvaa mieheksi, joka osaa rakastaa ihmisiä yhtä paljon kuin Leicojaan. Vaan ei ole itseensä meneminen helppoa niin kuin ei toisenkaan saappaisiin. Raumalaista sananlaskua mukaillen elokuvan lopussa Tony ei ole enää "itteäs täyn niingo Pinomäe saapas". Torsti Lehtinen on sanonut vähän fiinimmin: "Menin itseeni. Oli ahdasta. Tulin pois."
VastaaPoistaPuhelin muutti Tonyn Tikuksi 😁
VastaaPoistaPerjantaina päätimme jättää tämän elokuvan katsottavaksi Areenasta. Eilen päätimme, että lauantai-illan 5 tähden klassikko katsotaan. En kestänyt sitä kohellusta kuin puoli tuntia ja Rainekon vaihtoi jalkapalloon. Nyt suununtai-iltapäivän ratoksi otimme tämän elokuvan Areenasta (Aamulehti 3 tähteä, Hesari 4). Kylläpä nautin, oikein täydellinen verkkaisen elokuvan ystävälle. Ihmisten väliset keskustelut olivat nautittavia ja kuljettivat tarinaa. Vaikka alussa jo näki "Miehuuskokeen äidin", oli Adrianin kompastuminen häneen yllätys. Pystyin antamaan pääosamiehelle anteeksi. Tonyssa oli monien tuntemieni piirteitä niin paljon, ettei se pannut miettimään hänen kasvu- yms tarinaansa.
VastaaPoistaKiitos tuntemani Unknown. Arvelen olevani yksi tuntemistasi pääosamiehistä muistuttavista .
PoistaKun googlaa "syntynyt hopealusikka suussa" törmää perinteiseen tarvehierarkiaan.
Tämä jäi näkemättä mutta saman ohjaajan Lounasrasia (The Lunchbox) oli hieno elokuva, jossa väärään osoitteeseen päätynyt lounasrasia ja sen sisältämä kirjelappunen avaa uuden, erikoisen ihmissuhteen. Samalla elokuvassa tuotiin tietoisuuteen meille vierasta dabbawala-systeemiä.
VastaaPoistaYhteen aikaan odotin illalla perjantai-iltoja. Silloin kun TV 1:llä oli englantilaisia elokuvia, jotka kertoi elämästä ilman isoa draamaa. Kun huomasin elokuvan taustana olevan novellin ja näyttelijäkattauksen
VastaaPoista, odotin samaa. Paljolti sain. Perusjörö mies, eteerinen Veronica ja ristikkäin kulkevat kohtaukset loivat hyvän kerronnan. Loppu vähän löpsähti, hyvää tarkoittaen. Emme me vanhat miehet noin helposti muutu. PS. Tuo lounasrasia jäi kiinnostamaan.
Oman tekstini "väliaikaisesti" tarkaoiiti ehkä samaa kuin sinun "vähän löpsähti" jne
Poista