Kattell Quillevere: Niin kauan kuin sydän lyö (2016)

Hiukan liioitellen: ellet ole osittain psykopaatti - kuten elokuvakriitikko Kari Salminen osuvasti sanoo sairaalan kirurgiatiimistä - ja jatkaa - vaan annat emotionaalisuuden ajaa ohi veistä käyttävän ammattimaisuuden, niin älä myöskään katsele tätä elokuvaa illan myöhäisinä hetkinä, ainakaan jos olet yksin. Ellet sitten halua nähdä elokuvan teemoja yöuniasi katkaisemassa symbolisesti sekoittuneena oman elämäsi ristiriitaisimpiin tilanteisiin.

En yleensä ole katsonut sairaalasarjoja sitten Ben Caseyn ja Tri Kildaren eli noin puolivuosisataa sitten. Ovat kuulema nykyään enemmänkin actionia, mille tämän veitsen viillon varsassa toimiva ja toisaalta ihmisten sisäisiä tuntoja hitaasti ja lämminhenkisesti piirtävä tarina on tervetullut vastakohta.

Sata minuuttia täysipainoista ahdistavaa, pelon ja toivon sekaista odotusta pelastuksesta tai happy endistä on vahva elokuvakokemus. Elokuvan keskushenkilöiden - liikenneonnettomuudessa aivokuolevan pojan erossa asuvia vanhempia tapaus ei saa syyttelemään toisiaan, päin vastoin, ja hienosti kuvataan myös rappeutuvaa sydänsairautta potevan naisen, hänen lapsiensa ja naisystävän suhteiden lähentyminen,



Kommentit

  1. Intensiivinen elokuva, vaikka leikkaussalikohtauksissa oli pidettävä välillä silmiä kiinni. Ne kohtaukset kävisivät vaikka opetuselokuvasta. Tunteet näytettiin tunteilematta, mistä pidin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toistaiseksi minulle on vastannut kolme "unknown" - kommentoijaa. He ovat kaikki paljastunett naisiksi, jopa itse kertoneet nuuta kautta. Tästä en rupea arvuuttelemaan.
      Itse viestin sisältöön on helppo nyökytellä

      Poista
  2. Aika kliininen (heh) elokuva. Rankoista asioista kerrottiin siten, etteivät ne mitään isompia tunnekuohuja minussa aiheuttaneet. Ei mikään huippukokemus mutta toki tämä yhden kerran oli hyvä katsoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin - minusta olikin oleellisinta seurausten miettiminen. Siinähän oli läsnä jo eutanasiaakin koskevia pohdintoja, mitä en osaa nimittää kliiniseksi. Niin ja kuka saa päättää kuolemasta ja millä perustein.
      Olisiko tässä tietokilpailukymykseksi?

      Poista

Lähetä kommentti