Joulukuussa 2020 katsotut lyhyesti: Humoristi, Onnenpeli, Koirat eivät käytä housuja ja Joulumaa

Michael Idov: Humoristi (2019) ****

Neuvostoliiton loppuaikoihin sijoittuvan elokuvan vitsit ja huumori eivät avaudu helposti. Ehkä se ei ole tarkoitettukaan kuin venäläisille, mutta arvoituksellisuus  sai minut yrittämään ymmärtää, miksi joskus nauretaan, miksi suututaan. Päähenkilön, fiktiivisen stand uo -koomikon mielentilaa milloin missäkin tilanteessa on haastavaa ja mielenkiintoista tulkita, siksi neljä tähteä. Elokuvan lopussa näytetään kohtaus vuodelta 2018: sama huumori on yhä suosittua

Risto Jarva: Onnenpeli (1965) ****

Tähdistä ainakin yksi tulee vain Risto Jarvan merkitykselle itselleni. Kovin oli suomalaisen elokuvan uutuutta mukana. Kuvakulmia ja otoksia vaikka muille jakaa. Joskus tuntuivat tilanteet keinotekoisilta tai  juoneen/juonettomuuteen väkisin ympätyiltä.

Aikaansa sijoitettuna kuitenkin raikasta elokuvan tekoa. Helsinki, Suomenlinna ja Peugeot 404 loivat nostalgiaa. Samoin teema kaupungin keskustan arkkitehtuurista. Raivattiin juuri tilaa ns. Makkaratalolle. Kaisa Korhonen lauloi ja pilkkasi mm. Don Juania, mikä oli osa Jaakko Pakkasvirran roolia.

J.P. Valkeapää: Koirat eivät käytä housuja (2019) ***

Elokuva herättää minussa uteliaisuutta ja inhoa, Se kuulema vapauttaa pakkomielteestä. Mikä se pakkomielle on tai mikä sen aiheuttaa. Syyllisyys vaimon kuolemasta, hänen käyttämänsä hajuveden tuoksu, niistäkö eroon pääseminen. En nähtävästi ymmärrä mitään vahingollisista pakkomielteistä saatikka niistä vapautumisesta väkivaltaan perustuvan alistumisen ja äärimmäisen nöyryyttämisen/nöyrtymisen avulla.

Tähdet tuleva Pekka Srangille tosi vaikeaan rooliin  suostumisesta ja sen tekemisestä kunnialla sekä Krista Kososelle, jonka tuskainen ilme kesken alistamista paljastaa, että hänessä on muutakin persoonallisuutta kuin domina

Inari Niemi: Joulumaa (2017) ****

Taiturimaisesti yksittäisten ihmisten elämäntarinoitten avulla tehty elokuva, missä yksi parisuhteesta vapaa nainen osaa elää vapautuneesti ja kaksi parisuhteessa käpristelevää naista elävät tarinan alussa miestensä kautta, ideologia tai perinteinen perhekäsitys edellä. Ehkä jouluun liittyvät yliodotukset ja alkoholikin kärjistävät alun asetelmaa, ja "parisuhdenaiset" päätyvät miettimään tilannettaan, ja heidän miehensä saavat jäädä epävarmuuteen suhteen jatkosta. Feminismiä parhaimmillaan.