Syyskuussa 2020 nähdyt lyhyesti: Pelimies, 8/12, Mantsurian kandidaatti, Piukat paikat,L.A. Confidental

Robert Altman: Pelimies (1982) ****

Altmannille tyypillinen satiiri elokuvamaailmasta, missä mies tappaa väärän miehen ja nai tämän vaimon. Onnistunut, mutta eikä niin vähän ällöttävä tarina Hollwoodista.

Frederico Fellini: 8 1/2  (1963) ****

Kun en ole asiantuntija, vaan rakastan elokuvia, aloitan: Tämä elokuva on sekava. Italiassa kun ollaan niin puhetta ryöppyää. On kyse myös elokuvaelokuvasta, ohjaaja kertoo omista heikkouksistaan, epävarmuuksista, elämänvalheista julkisen suosion ja houkutusten keskellä. Unet ja todellisuus päällekkäin ja paluu lapsuuden nöyryytykseen, katolisuus ja kommunismi, vieraannuttava modernisaatio. Tässä joitakin mitä kuvittelin näkeväni. Olen lukenut joitakin arviointeihin, missä kehutaan taiteilijan ylivertaisuutta ja nerokkuutta ja vertaillaan muihin elokuvan neroihin. Ymmärtääkseen pitäisi olla laajempi ja syvällisempi elokuvatuntemus.

John Frankenheimer: Mantsurian kandidaatti (1962) ***

Ja taas väkivaltaa, ampumista, paranoiaa, vainoharhaisuutta, aivopesua, demokratian pettämistä, kommunismin pelkoa, täydellistä epäluottamusta, jota yksittäinen "sankari" yrittää estää  siinä onnistumatta.

Billy Wilder: Piukat paikat (1959) ***

Tämäkin Marilynilla höystetty komedia  alkaa ja lähes päättyy joukkomurhiin, ajetaan kilpaa mafiosojen Texasissa vuonna 1929. Mitähän koomista joukkomurhilla, mitä poliisi tai yhteiskunta ei pysty selvittämään oikeastaan on. Kauniit naiset ja ja musiikki ovat pikemminkin irvokas vastakohta  kuin hauska komedia mielettömälle väkivallalle 

Curtis Hanson: L.A. Confidental (1997) **

En anna tälle pisteitä, koska en halunnut katsoa sitä kuin tunnin. 1950-luvun amerikkalaista ampumista, eriotteisia poliiseja, väkivaltaa tuutin täydeltä. En jaksanut laskea tapettujen enkä tappajien määrää. Toisaalta ihan samanlaiselta näyttää meno Trumpin USA:ssa, missä tuo mies jo kieltää rasisminvastaiset koulutusohjelmat.

Taitaa olla jotain teemaa Teemalla, toivottavasti seuraava teema on "epäamerikkalaisempi" - Pakula , Frankenheimer.


Kommentit

  1. Elokuva voi olla hyvä vaikka siinä ammutaan ja tapetaan ja vaikka sellainen esitetään hieman viihteellisessä muodossa. Mantsurian kandidaatti on suosikkejani, ja sen sisällössä on tunnelmaa ja ideaa. Eikä se päähenkilökään välttämättä epäonnistu vaikka maailman tulevaisuutta ei esitetäkään kovin valoisana, mikä noudattaa noiden aikojen yleistä maailmankuvaa. L.A. Confidentialin olen myös katsonut mielelläni useamman kerran. Elokuvan hienossa kliimaksissa kuoleva päähenkilö (yksi kolmesta) kusettaa pääpahiksen paljastamaan myöhemmin itsensä. Kim Basingerkin oli kauniimpi kuin nuorempana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen varmaan allerginen "amerikkalaisuudelle" ja väkivaltaratkaisuille. Minun ajatusmaailmassani tarjotun viihteen tai taiteen sanoman ja todelliuuden välillä on valitettavasti myös negatiivisten seurausten kausaliteetti, ei toki yksiselitteinen

      Leksa

      Poista

Lähetä kommentti