Rakkaudesta elokuvaan

  Misogyniaa ja väkivaltaa - jopa tappamista, seksiä ja paljasta ihoa, surrealistista fiktiota, minkä juonikuvioita en yritäkään selittää. Olin pettynyt kunnioittamani ohjaajan mielestäni tarkoitukselliseen arvoituksellisuuteen, kaksoishenkilöihin, mysteerimieheen, bilettämiseen. Ehkä jotkut lyhyet, sekavat pätkät "selittivät" yksilöjen tekoja, Petellä oli jopa isä ja äiti, pikkulapsia ei kenelläkään. amerikanrautoja sitäkin enemmän. Kertoiko elokuva jotain jenkkiyhteiskunnasta - niin tai Hollywoodista vai ennustaako se Trumpin aikaa - uskomattomalla uskottomuudellaan. Tässä kriittisiä yli yön nukuttuja mietteitä elokuvasta, jota yli kaksi tuntisenakin katsoin tiiviisti. Yritin koko ajan selvittää kausaliteetteja, välillä ainakin luulin jotain ymmärtäväni, kunnes taas "katselin vain elokuvaa". Haluaisin että elokuvan katselussa on kaksi subjektia, elokuva ja katsoja, elokuva on subjekti, joka vaikuttaa tietoiseen katsojaa, eikä katsoja seuraa elokuvaa vain obj...

  Huh huh. Tämä kauhu ja fantasia kuuluu ns. Midnight movies - sarjaan. Minulle se merkitsee, ettei sitä ainekaan kannata katsoa ennen nukkumaan menoa - kuten nyt itse tein. Saa nähdä mitä unissa tapahtuu Ja sanon vielä, ettei kannata katsoa jos on tulossa äidiksi tai isäksi. Niin paljon elokuvan mutanttilapsi herättää kauhua, jopa inhoa. Eikä vain lapsi, vaan kokonaistilanne Blue Velvet on minun Lynch--suosikkini. Siinä inhottavuudet tapahtuvat hiljaisessa, hyvinvointiin nukkuvassa keskiluokkaisessa pikkukaupungissa - tehty värielokuvaksi. Erasorhead on mustavalkoinen ja hämärä, ja tapahtuu hylätyssä, sanottaisiko huono-osasten kaupunginosassa. Elokuvaa on hyvin vaikea analysoida. Se on Lynchin (1946 - 2025) ensimmäinen pitkä elokuva ja sen tekeminen taloudellisistakin murheista johtuen kesti yli kuusi vuotta. Kannattaa lukea Ylen sivuilla julkaistu arvostelu vuodelta 2018 taustoista. Miksi lapsi syntyy mutanttina, jaa fantasian varaan ja arvoitukseksi. Ehkä kannattaaki...