Rakkaudesta elokuvaan

  Yli kaksi tuntia kestävä jannittävä ja koukeroinen tarina Iranista Velkavankeudessa istuva mallivanki Rahim saa rakastetultaan tämän löytämän laukun, jossa on seitsemäntoista kultarahaa. Niillä hän voisi maksaa osan velastaan paikallisvaltuutetulle, mutta päättääkin palauttaa rahat niiden kadottajille. Pian Rahimista, houkutuksen torjujasta tehdään julkisuudessa televisiota myöten sankari, kunnes velkoja kääntää ainakin katsojan ajattelun toiseen suuntaan, kun kertoo oman näkemyksensä sankaruudesta. Riittääkö siihen lain ja velvollisuuden täyttäminen. Sosiaalinen median vaikutus on valtava, se voi pila hyväntekeväisyysjärjestön ja vankilankin maineen. Luen juuri Pajtim Statovcin kirjaa Lehmä synnyttää yöllä . Tulee mieleen sen kohdat, joissa milloin Kosovossa, milloin Suomessa mihinkään ei voi luottaa, kaikki valehtelevat, ainakin joistakin näkökulmista Niin käy helposti Sankariakin katsoessa, mutta ei voi ajatella, mitä ohjaaja ajattelee teemasta. Pääteema liene

  Kävin eilen Turun Kaupunginteatterissa katsomassa Pajtim Statovcin teokseen Tiranan sydän perustuvaa erinomaista, samannimistä näytelmää. Sen pääteema on yksilön identiteetin, lähinnä sukupuolisen ja seksuaalisen rakentuminen - tai rakentaminen. Tänään törmäsin Yle Areenan tarjonnassa otsikon dokumenttiin ja varsinkin kahteen ensimmäiseen osaan Siinä on kysymys erityisesti suomalaisten kansallisesta identiteetistä. Poimin muutamia mainioita yksityiskohtia. *Sellaista valtiota kuin Ruotsi-Suomi ei ole koskaan ollut. 1100-luvulta 1800-luvun alkuun vain Ruotsi. *Ruotsin lait koskivat yhtäläisesti koko valtakuntaa, sen eri alueita ja niitten asukkaita *Kukaan neljästä haastatellusta ei tiennyt, että Ruotsiin kuuluin Suomen alue tasavertaisena alueena noin 700 vuotta *Helsingin edestalla Ruotsin rakentama aikansa korkeatasoisin puolustuslinnake Viapori eli Suomenlinna tunnetaan nyky-Ruotsissa nimellä Sveaborg eli Ruotsinlinna. *Aikana, jolloin nykyinen Suomi ei olut

  Katsoin uudelleen muistisairaudesta tai ehkä uudesta. toisesta näkökulmasta tapahtumiin kertovasta Teemu Nikin lyhytelokuvasta Tuulikki . Ehkä jotakin aukesi lisää eka kerrasta. Koskettava sanoma ja vahvat roolityöt. Elämänkumppanini sairasti ja menehtyi Alzheimeriin. Kesto 14 min. Toinen oli Kamar Auderus Ahmedin elokuva Yöpysäkki . Elokuvan kaikki henkilöt ovat mustaihoisia, mutta tarinan kohtalokkaat ja arvoitukselliset tapahtumat sattuvat ilmeisesti Suomessa - maisemasta ja ohiajavasta linja-autosta päätellen. Kesto 12 min. Ainakin minun kannatti katsoa. Sain taas uutta pohdittavaa ja kaikkea muuta kuin selkeitä vastauksia. Katsottavissa Yle Areenassa